Life Of The Forest

Katsoi hetken suurta mustaa kollia silmissään huolestunut katse, mutta nyökkäsi lopulta epävarmana. "Olet oikeassa, ei Murhatähti pentuja satuttaisi." Hän sanoi sitten hiukan epävarmana, mutta sanojensa lopussa nyökkäsi pontevasti kuin vakuuttaakseen itselleen että pennut olisivat turvassa. Päivänsäde nolostui hiukan kun Torahammas kertoi että heidän pitäisi mennä kaksijalkalaan hakemaan kissanminttua. "Ai, niimpä tietysti..." Hän sanoi ja loikki muutamalla loikalla Torahampaan vierelle ja sitten suuren kollin ohi kohti kaksijalkalaa. "Luuletko että metsään syttyy sota?" Hän kysyi lopulta Torahampaalta. Päivänsädettä pelotti ajatus sodasta, jossa muut klaanit olisivat heitä vastaan. Ehkä he saisivat liittolaisia jostain muista klaaneista. Hehän vain halusivat laajentaa reviiriään jotta saisivat ruokaa tarpeeksi. Varjoklaani oli iso ja tarvitsi paljon metsästysmaita.


Kiroushenki, Myrskyklaani

Katsoi varapäälikköä ja nyökkäsi tämän sanojen vahvistukseksi. "Olet oikeassa. Tähtiklaani ei mitenkään voi olla Murhatähden puolella." Hän sanoi, mutta mietti että jokin muu kuin Tähtiklaani saattoi suojella Murhatähteä ja tämän pahansuopia suunnitelmiaan. Sitä musta soturi ei kuitenkaan sanonut ääneen, vaan jäi odottamaan päälikkösä seuraavaa käskyä.

Valkoinen naaras hymähti ja katsahti päällikköön jäänsinisillä silmillään. Hän mietti hetken mitä sanoisi, mutta paistatteli samalla tyytyväisyydessä. Kehut lämmittivät häntä.
"Se oli yllättävän helppoa. Ne hiirenaivot olivat niin kiinnostuneita Hohtosulasta etteivät edes kiinnittäneet pentutarhaan mitään huomiota. Se kuningatarkin oli vastuuton kuin mikä, kun ei edes ollut pentujensa luona", naaras naukaisi hiukan omahyväisesti. Kuinka tyhmä Myrskyklaani olikaan!
"No, sehän kuulostaa hyvältä. Uskon palkkioidemme olevan mieluinen sekä minulle että Hohtosulalle."



Vaahteranlehti, Myrskyklaani

"Koska Tähtiklaania ei voi ylipuhua. Murhatähden on oltava hullu, jos kuvittelee Tähtiklaanin suojelevan hänen tekoaan ja väittävän sitä oikeutetuksi", kolli naukaisi, pieni vihan sävy äänessään. Vain hän, hänen uskolliset soturinsa ja Pimeyden metsä voisivat olla teon puolella. Jos tieto pentukaappauksesta leviäisi, muutkin klaanit kääntyisivät mitä luultavammin Varjoklaania vastaan.
"Kun Varjoklaani on kerrankin tullut oikeudenmukaiseksi ja hyväksi, miksi jonkun hiirenaivon on sieltä on väkisin haviteltava valtaa?"

Mustavalkoinen kolli huomasi Hehkutassun katseen sävyn hänen vilkaistessaan Kastanjatassuun päin. Halveksuva, mikä muukaan. Lumikkotassu naurahti hiljaa itsekseen. Ei siksi, ettei hän olisi piitannut Kastanjatassun tunteista, vaan siksi koska hän piti Hehkutassun luonteesta. Halveksuva katse Kastanjatassuun päin ei Lumikkotassua haitannut lainkaan. Kastanjatassu tosin saattoi loukkaantua siitä.
Lumikkotassu sulki silmänsä, mutta aisti pian Hehkutassun nouseneen ylös ja lähteneen pois. Hän katsoi kuinka naaras käveli pää painuksissa oppilaiden pesään. Lumikkotassu siristi silmiään. Mikä Hehkutassulle oli tullut?
Ennen kuin hän ehti nousta mennäkseen naaraan perään, niin tutut kasvot tuijottivat häntä surullisina. Kastanjatassun pettymys suorastaan paistoi Lumikkotassun kasvoille. "Miksi sinun pitää olla hänen kanssa? Kohta sinustakin tulee sellainen raakalainen", naaras maukui hiljaisella äänellään. "Ole nyt vain hiljaa", Lumikkotassu kuuli itsensä sanovan, nyt paljon tummemmalla äänellä kuin yleensä. Se yllätti hänet itsensäkkin, muttei hän antanut sen häiritä. "Hehkutassu on mukava ja sillä selvä", kolli sanoi päättäväisesti ja nousi ylös. Kastanjatassu huokaisi astuen yhden askeleen taakse päin. "Tee mitä tahdot", naaras sanoi ja käänsi selkänsä Lumikkotassulle. Hetken Lumikkotassun katse harhaili kilpikonnakuvioisessa naaraassa, mutta pian hän käänsi päänsä ja lähti oppilaiden pesälle.
Lumikkotassu astui sisään oppilaiden pesään ja näki Hehkutassun omalla sammaleellaan. Rauhallisesti kolli käveli lähemmäs naarasta. "Alkoiko sinua väsyttämään?" hän maukaisi tyynesti, tosin hyvin tietäen, että Hehkutassu tuskin sen takia oli tullut pesälle.

Hymyilin naaraan sekaannukselle, mutta sitten kun naaras otti sodan esille hymy pyyhkiytyi pois kasvoiltani. Katsoin minun edessä kulkevaa pienikokoista naarasta. Olin aistivinani pelon, mutta en ollut varma asiasta. En nähnyt hänen kasvojaan.
''En voi valehdella... kyllä minusta tuntuu, että sota syttyy. Tuuliklaani saattaa alkaa tehdä yhteistyötä, mutta Myrskyklaani ei varmaan luovu reviiristään, vaikka pentujen henki olisi riskissä. Sota syttyy ainakin Myrskyklaanin ja Varjoklaanin välille, tapahtui mitä tapahtui. Puhumalla tästä ei selvitä'', naukaisin peitellen huolestunutta äänensävyäni. Kirin kauniin soturittaren vierelle.
''Älä huoli, minä varmistan, että sinulle ei käy mitään jos Myrskyklaani hyökkää'', lipsahti suustani. Nolostuneena käänsin katseeni pois.
''Vaikka kyllä minä tiedän, että osaat itsekin pitää puolesi'', jatkoin kömpelösti ja sätin itseäni mielessäni, että menin sanomaan asioita niin ajattelemattomasti.

''Erinomaista. Luulin aina, että Myrskyklaanilla olisi sentään hivenen järkeä, mutta näemmä olin väärässä'', naurahdin halveksuvasti. Tiesin, että minun ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä aliarvioida Hallatähteä. Tai hänen varapäällikköään Vaahteranlehteä.
''Muuten minulla olisi yksi lupaavan oppilaan alku, jolle vielä en ole nimittänyt mestaria. Hänen nimensä on Hehkutassu ja hän on yks kannattajiani. Ajattelin, että sinä voisit valmentaa hänet soturiksi'', ehdotin Surmaruusulle. ''Tarvitsen hänestä vahvan kannattajani ja erinomaisen soturin ja sinä olet osoittautunut olevan juuri sitä. Miltä kuulostaa?''

"Hyötyisit ja hyötyisi... Ketään ei kiinnosta mitä sinä hyötyisit senkin aivoton hiiri! Sotaa te tässä kerjäätte ja pahaa löylytystä!" pieni naaras huudahti uskomattoman vihaisena, purkaen kiukkuaan, vihaansa ja pettymystään. Hän oli vankina tuntemattomien kissojen leirissä, eikä asiaa todellakaan auttanut se, mitä Varjoklaanista oli puhuttu kotileirissä. Ilkeiden kissojen kanssa ei ollut leikkimistä. Pieni, musta naaras veti jo pienet kyntensä esille ja vaikutti olevan valmis hyökkäämään, kunnes Aavepentu hyppäsi tuon päälle, yrittäen estää tuota hyökkäämästä.
"Pois päältäni senkin heikkomielinen, vajaa-aivoinen pelkuri! Anna minun murhata tuo Varjoklaanilainen!" hän huudahti vihaisena, saaden Aavepennun säpsähtämään. Hän ei todellakaan ihmetellyt, jos monet eivät enää tuon jälkeen pitäneet pentuja lainkaan viattomina.


Surmaruusu, Varjoklaani

Vaalea naaras mietti hetken, suostuisiko tarjoukseen mutta muokkasi lopulta. Hänellä ei ollut juuri yhtään kokemusta oppilaista - siis muusta kuin heidän raatelemisestaan- mutta päätti lopulta suostua järkisyistä. Tämähän oli osittain kunnianosoitus! Häntähän juuri kehuttiin vahvaksi kannattajaksi ja tarpeeksi hyväksi mestariksi tuolle oppilaalle.
"Suostun tarjoukseen toimia Hehkutassun mestarina. Ja vaikka hän saakin ehkä pari pientä etuoikeutta kannattajana, niin hän saa heittää hyvästit laiskanpäivilleen."

Naaras oli tosissaan toivonut ettei Lumikkotassu seuraisi häntä. Mutta toisin kävi. Kun naaras kuuli askeleiden lähestyvän häntä, Hehkutassu nousi istumaan ja tiesi tasan kuka oli tullut oppilaiden pesään. Kun naaras käänsi päänsä, kuka muukaan kuin Lumikkotassu seisoi hänen edessään. Hehkutassu tukahdutti huokauksen. Eikö tätä nykyä saanut olla hetkeäkään omassa rauhassa? Yksi klaanin huonoja puolia.
Kun Lumikkotassu kysyi oliko hän väsynyt, Hehkutassu pyöräytti silmiään. Ele tosin vain oli tarkoitettu peittämään naaraan oikeat tunteet. Hehkutassu ei koskaan ollut tuntenut itseään yksinäiseksi ja hylätyksi, joten miksi nyt? Naaras ei osannut vastata. Hehkutassu mietti pitkään mitä vastaisi Lumikkotassulle.
"En ole väsynyt, tarvitsen vain vähän omaa aikaa", naaras naukaisi jopa hiukan väsyneellä äänellä. Samaan aikaan, naaras kuitenkin yritti pitää katseensa maassa.

Säpsähdin pienen pennun suuttumusta. Ehkä ei auttaisi muu kun antaa pentujen rauhoittua. Turhautuminen raateli minua sisältäpäin, mutta ajattelin, että ajan kanssa ehkä pennutkin ymmärsivät ketkä olivat ystävällisiä ja ketkä eivät. Vilkaisin parantajaa kohti, mutta katseeni palasi pian pentuihin.
''Ihan miten vaan'', naukaisin väsyneenä. ''Onko teillä nälkä?''

Oma mahani ainakin murisi vaativasti. Pennut olivat varmaan tottuneet Myrskyklaanin gurmee ruokaan, mutta täällä he saisivat maistaa sitä, millä Varjoklaani elää kituutti joka ikinen päivä ympäri vuoden. Tajusin, että se katkeruus, joka pursusi muita klaaneja kohtaan Murhatähden kannattajien keskuudessa kyti minunkin sisälläni. En ikinä hyväksyisi Murhatähden metodeja saadakseen parempaa metsästysmaata ja lisää ruokaa, mutta tiesin, että minun mielestä oli kuitenkin epäreilua miten Varjoklaani joutui elämään.

Virnistin niin, että koko hammasrivistäni paljastui.
''Tuon minä halusinkin kuulla'', vastasin Surmaruusulle. ''Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt mennä jututtamaan sitä Tuuliklaanilaista, joka viruu pesässäni.''
Heilautin hyvästit hännälläni Surmaruusulle ja kiiruhdin pesälleni, poiketen ensin kuitenkin hakemassa liskon Vedensolinalle.
Astuin sisään hämärään pesään ja pudotin naaraalle tuoresaaliin hänen tassujensa eteen.
''Pahoittelen syvästi tätä viivästystä ja sinun huolenpitosi laiminlyöntiä. Me vain elämme nyt niin... dramaattisia aikoja'', sanoin huokaisten raskaasti. ''Mutta siitä asiasta, josta piti keskustella sinun kanssasi. En halua, että muut kertovat tämän sinulle ennen minua, sillä he laittavat sen niin karuun kuvaan. Ja ei sitä nyt parhaaksi metodiksi voi kutsua, mutta kuitenkin se oli välttämätöntä jos yrittäisin pitää veren vuodatuksen minimissään...''
Pudistelin päätäni ja huokaisin uudelleen.
''Tänään leiriin tuotiin kolme Myrskyklaanin pentua. Tiedän, että tämä kuulostaa kauhealta ja toivon, että voit tämänkin järkyttävän uutisen jälkeen kuitenkin katsoa minua näkemättä hirviötä. Ehkä jo tiedätkin, Varjoklaanilta alkaa loppua ruoka. Meillä on surkeat metsästysmaat, mutta nyt etenkin kun Varjoklaani on kasvanut niin suureksi tarvitsisimme muiden klaanien apua'', selitin. ''Mutta me emme saa sitä. Niinpä epätoivoisena minun täytyi alentua pentujen nappaamiseen.''
Suljin silmäni kuten teko saisi minut tuntemaan häpeää, vaikka tämän suuren vallanpyörän pyörittäminen ja muiden klaanien kiristäminen oli minusta nautittavaa.
''Älä huoli, minä en ole sellainen raakalainen, joka vahingoittaisi pentuja. Parantajani huolehtii pikkuisista kokoajan ja varmistaa, että heille ei tule mitään ongelmaa. Vahti parantajan pesän suulla myös varmistaa, että varmasti mikään ei pääse pentuja vahingoittamaan'', kerroin. ''Kuitenkin tällä yritän välttää sotaa Myrskyklaania vastaan. En halua vuodattaa verta turhaan tai etenkään tappaa ketään urheaa kissaa turhan takia. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä minua, enkä minä voi heitä syyttääkään... Toivon, että sinä kuitenkin pystyt ymmärtämään.''
Pitkän puheen jälkeen nostin katseeni Vedensolinan kauniisiin silmiin etsien jotakin vihjeitä mitä naaras mahtoi minusta ajatella.