• Hopeavarjo # harmaa kolli, jolla on valkoinen vatsa, rintakehä, kaula ja leuka # Roolia

Klaani: joki
Arvo: soturi
Ikä: 39 kuuta

Ulkonäkö: Hopeavarjon turkki on lyhyt ja siisti. Se on pääosin harmaa - taittuen esimerkiksi kuun valossa hopeaan-, mutta poikkeaa valkoiseen rintakehässä, kaulassa, poskissa, leuassa ja vatsassa. Häntää halkoo paksut mustat raidat. Etu- ja erityisesti takajaloissa on valkoisia raitoja. Varpaat ovat valkoiset, polkuanturat ovat tummanruskeat nenän tavoin. Nenässä väri on hitusen punertava.
Kasvot kollilla on hieman pyöreät, silmät ovat suuret ja vaaleanvihreät mustalla rajauksella. Viikset ovat pitkät sekä valkoiset ja korvat ovat tavallista hieman pienikokoisemmat. Ne ovat ulkopuolelta tummanharmaat ja sisäpuolelta valkeat.
Rakenteeltaan soturi on vanttera, leveälapainen sekä vahva. Hän on normaalikokoinen kolli ja melko hyvännäköinen. Katse on intensiivinen ja yleensä paljastaa paljon Hopeavarjon ajatuksista. Hänen ollessa yksin, ilme on yleensä totinen, mutta mieluisassa seurassa pieni hymy on aina kollin kasvoilla.

Luonne: Hopeavarjo on luotettava ja äärimmäisen uskollinen kissa niin ystäville kun klaanillekin. Soturi vaalii totuutta ja vihaa valehtelua. Luottamus on hänelle tärkeää, ja sen pettäminen on pahimpia asioita jota Hopeavarjolle voi tehdä.
Soturi on kohtelias, karismaattinen ja älykäs. Sen läpi paistaa hyvä huumorintaju ja lämminhenkinen luonne. Hopeavarjo välttää loukkaamasta ketään ja pyrkii olemaan oikeudenmukainen. Rohkeutta ja vahvatahtoisuutta ei myöskään puutu. Hän on siis monin tavoin hyvä tyyppi, mutta kukapa olisi täydellinen?Hopeavarjo suuttuessaan voi olla äkkipikainen ja aggressiivinen klaanitovereitakin kohtaan. Lähimmäisiä kolli ei ikinä satuttaisi, mutta viha voi olla silti pelottavaa, koska tunnekuohussa soturi ei ajattele selvästi. Tunnepurkaukset ovat jäänne kollin ajoista kulkukissana, jolloin tulisesta temperamentista oli hyötyä. Nyt ne esiintyvät vain harvoin, silloin kun Hopeavarjo on raivon partaalla. Onneksi entistä erakkoa on hankala suututtaa ja hän on muuttunut paljon kulkukissa-ajoistaan - nykyään hän on rauhallinen, hauska ja itsevarma kissa, josta on hankala olla pitämättä.

Menneisyys: Hopeavarjo syntyi kujakissaksi ja eli paljon kaksijalkalan kaduilla ennen kuin saapui metsään noin 20 kuun käisenä. Hetken aikaa vietettyään erakkona kolli liittyi klaaniin, todistaen arvonsa nopeasti uskollisena ja vahvana klaanikissana.

Lisäsin ne äsken myös listaan :)

Nimi: Syysturkki
Klaani: Myrskyklaani
Arvo: Soturi
SKP: Kolli
Ikä: Muutaman kuun Liljankukkaa vanhempi

Ulkonäkö: Syysturkki on saanut nimensä värikkäästä, kilpikonnakuvioisesta turkistaan. Kollin pohjaväri on luonnonvalkoinen, mutta sen päällä on täplikkäitä kuvioita jotka ovat väritetty mustalla, sekä ruskean ja oranssin eri sävyillä.
Kollin ruumiinrakenne on vankka ja tasapainoinen, ehkä hieman kömpelö. Jostain kaukaa suvustaan Syysturkki on perinyt Taivasklaanin vahvat takajalat, vaikkei niitä Myrskyklaanin metsissä juurikaan tarvitse käyttää.
Kollilla on tummanruskeat silmät, ja suurehkot korvat, joista hänelle pentuna huomauteltiin paljon. Syysturkin tapana oli piristyä tästä pienestä viasta sillä, että suurilla korvilla varmasti kuulisi paremmin.

Luonne: Kun Syysturkki oli pentu, kaikki hänen sisarensa kuolivat viheryskään. Kolli jäi ainoaksi selviytyjäksi. Hänen emonsa alkoi ylisuojelevaksi, ja antoi kaiken huomionsa Syysturkille. Kolli pompotteli emoaan melkein miten häntä huvitti, ja se vaihe jäi päälle aina soturi-ikään asti.
Syysturkki on ylimielinen, ja huomionkipeä kissa, joka ilmaantuu aina sinne minne häntä ei haluttaisi. Kolli itse ei ymmärrä mikä hänen käytöksessään on vikana, koska näin hänet oli kasvatettu pennusta asti. Muiden arvosteleminen ja määräily on juurtunut kolliin vahvasti. Näiden ansiosta kuvioihin astui ajan kanssa myös itserakkaus, joka sekin on ottanut osansa kollin luonteessa. Kolli ei varsinaisesti ole iskenyt silmiään kehenkään Myrskyklaanilaiseen, mutta flirttailu kollilta onnistuu paremmin kuin hyvin.
Epäkunnioituksen voi lisätä kollin negatiivisten luonteenpiirteiden listaan. Päälikköä Syysturkki sentään ei uskalla olla kuuntelematta, mutta varapääliköstä kolli ei voisi vähempää välittää. Kollin on hankala asettaa ketään itsensä yläpuolelle, jos puhutaan arvoasemista.
Kaikkien huonojen puolien alta löytyy aina jotain positiivistakin. Epäkunnioittavuuden alta löytyy vahva johtamisvietti, ja Syysturkki ei ole kummoisempi johtamaan. Kolli ajattelee tässä tilanteessa ryhmän etuja.
Sen lisäksi kolli saattaa olla erittäin suojelevainen, mutta vain harvoja kissoja kohtaan.

Syysturkki # Kilpikonnakuvioinen kolli ruskeilla silmillä # Apple

• Pikkupentu # Pienikokoinen sinisilmäinen naaras, jolla on pitkä valkoinen turkki # Felica?

lisäksi: Pikkupentu on pienikokoinen naaras, jolla on sirot piirteet sekä kasvonlinjat. Valkoinen turkki korostaa kauniita suuria silmiä, joita hänen emonsa Koiturkki kuvaili ’’kuin puhtaanvalkoisella lumella oleviksi jalokiviksi’’. Pitkä turkki on silkkisen sileä, eikä kovin pörröinen – paitsi hännästä. Pikkupentu on emonsa lailla hyvin kaunis, vaikka naaraat eivät kovasti toisiansa muistutakaan. Pikkupentu on todella terve ja elinvoimainen kissa, ja vanhempien onneksi naaras kuulee normaalisti – välillä nimittäin sinisilmäiset kissat valkoisella turkilla ovat kuuroja. Pikkupennulla on pitkät viikset ja suurehkot valppaat korvat, sekä pieni vaaleanpunainen kuono.
Pikkupentu on hyvin ystävällinen ja energinen kissa, mutta tulee kärsimättömyydessään isäänsä. Pikkupentu on älykäs ja terävä, sekä myös itsevarma. Päättäväisyyttä ei puutu naaraalta edes silloin kun hän on pieni pentu. Pikkupennun vahvin luonteen piirre on empaattisuus ja välittävä luonne. Pikkupentu toimii mielellään esimerkiksi Elämäpennun oppaana, kun hän on vieraassa paikassa tai tutustuttaa häntä uusiin kissoihin. Pikkupennun sydäntä nimittäin särkee nähdä Elämäpentu surumielisenä tai masentuneena, joten hän haluaa viettää siskonsa kanssa paljon aikaa ja tehdä hänet onnelliseksi. Korentopentu on Pikkupennulle Elämäpennun tavoin tärkeä ja Pikkupentu mielellään auttaa häntä kommunikoimaan sellaisten kissojen kanssa, jotka eivät ennen ole tavanneet kuuroa, eivätkä osaa ”puhua” hänelle. Loppujen lopuksi Pikkupentu tietää jotain Korentopennun siskona miten kuuron kanssa kommunikoidaan. Veljen epävarmuus saa Pikkupennun myös hyvin surulliseksi ja hän halua olla veljensä ystävä sekä tuki, jos hänellä on vaikeaa. Sisarukset ovat hyvin tärkeitä naaraalle.


Klaani: tuuli
Arvo: pentu
Ikä: ei vielä syntynyt


/ en tiiä tuliko hyvä lompsu, koska väsy, mut toivotaan :D

Käyn nyt lisäämässä ne tuonne listoille :)

Nimi: Elämäpentu
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: naaras

Luonne: Kauniin, hennon ja särkyväisen kuoren alla on pääosin ujo ja hiukan surumielinen naaras, joka yrittää miettiä, mitä hän on tehnyt oman tilanteensa eteen. Hän ei nimittäin ymmärrä, miksi hänellä on "huonot silmät", saati sitä, miksi hänellä on arpi vatsassa. Elämäpentu ei suhteelisen huonon näkönsä takia oikein uskalla liikkua missään tuttujen paikkojen ulkopuolella, ja hän harmistuu myös kovin helposti. Hän näkee kyllä värejä ja epämääräisiä muotoja, mutta ei selviä kuvia. Tämän vuoksi Elämäpentu on yleensä hyvin hiljainen ja hiukan masentuneen oloinen. Elämäpentu on kuitenkin tuttuja kissoja kohtaan hyvin ystävällinen ja varsin utelias. Sen sijaan, että hän tutkisi itse asioita, hän kysyy niitä joko vanhemmiltaan tai sisaruksiltaan. Häntä nimittäin pelottaa kohdata tuntemattomia asioita itse. Yleensä tuon kysymykset koskevat asioiden olemusta ja ulkonäköä; on hyvin yleistä kuulla tuon sanovan "Olenko minä kaunis?", "Miltä se näytti?" tai "Minkä värinen se oli?". Isänsä tapaan Elämä osaa olla myös varsin mustasukkainen; hän yrittää miltei aina roikkua emossaan tai isässään. Syyksi hän sanoo miltei aina huonon näkönsä.

Ulkonäkö: Elämäpentu on pohjaväriltään puhtaanvalkoinen kissa. Naaraan tassut ja hännänpää ovat kuitenkin mustat, ja mitä ylemmäs ne kiemurtelevat naaraan jalkoja ja häntää, ne muuttuvat verkkomaisemmiksi. Elämäpennun korvat ovat myös mustat. Naaraan vatsassa on pitkä, syntymässä tullut arpi, joka loistaa punertavana valkoisten karvojen seasta. Haavan hurjasta ulkonäöstä huolimatta se ei ole kovin syvä eikä juuri haittaa elämäpennun elämää. Naaraan silmät ovat haalean vaaleanvihreät, väri on peräisin emolta.

Muuta:
- Vaikka näkö ei ole kehuttava, Elämäpennulla on hyvä kuulo-ja tuntoaisti
- Ei ole kovinkaan innoissaan siitä ajatuksesta, että hänestä tulisi soturi
- Emo Koiturkki ja isä Mustaliekki
- Veli Korentopentu


Klaani: Tuuliklaani
Arvo: pentu
• Elämäpentu # valkoinen naaras, jolla on mustat korvat, hännänpää ja tassut, arpi vatsassa; sumeat, vaaleanvihreät silmät

Mustaliekki # Musta roteva kolli valkoisilla täplillä ja ruskeilla silmillä # Apple

Nimi: Mustaliekki
Ikä: 35 kuuta
Arvo: Soturi
SKP: Kolli
Klaani: Tuuliklaani

Luonne: Mustaliekki on hyväsydäminen ja rento kolli. Tuo nauttii elämästä klaanissa, ja viihtyy muiden kissojen läheisyydessä. Soturi on tunnollinen tehtävissään, vaikkakin metsästys on aina tuottanut ongelmia. Mustaliekki on hieman kärsimätön, ja vaikka kolli yrittääkin kuunnella ohjeita, tekemisen halu saa kollin toimimaan ennen käskyjä.
Kärsimättömyys ei tule esille vain klaanin tehtävissä, vaan joskus Mustaliekki purkaa sitä Koiturkkiin, kumppaniinsa. Kolli vuodattaa muutkin tunteensa kumppanilleen - olivat ne sitten mitä tahansa. Asiaa ei paranna se, että Mustaliekkiä mustasukkaisempaa kissaa taida löytyä. Kolli on valmis iskemään kyntensä jokaiseen, joka edes kehtaa katsoa Koiturkkia väärällä tavalla.
Mustasukkaisuuden lisäksi Mustaliekin on tapana olla ylisuojeleva, varsinkin perhettään kohtaan. Ylisuojelevuus tuo myös epäluottamuksen.

Ulkonäkö:

Mustaliekki on mustanharmaa kolli, jolla on muutamia valkoisia laikkuja ympäri kehoaan, lukuunottaen hännänpään. Ruumiinrakenne on Tuuliklaanilaiseksi suhteellisen roteva, eikä se anna soturin juosta yhtä lujaa kuin muut Tuuliklaanilaiset. Nopeus kuitenkin kuittautuu voimana.
Mustaliekin silmät ovat tummanruskeat, ja ne eivät erotu kovinkaan hyvin kollin tummasta turkista.

Muuta:
- Koiturkin kumppani

Nimi: Korentopentu
Ikä: Ei vielä syntynyt
Skp: Kolli
Arvo: Pentu
Klaani: Tuuliklaani

Luonne: Korentopentu on arkaluontoinen ja hiljainen pieni kolli. Korennolle tuottaa vaikeuksia uusiin kissoihin tutustuminen ja luottaminen. Aistin puute on saanut kollin epävarmaksi, eikä tuo luota itseensä kovinkaan paljoa. Korento yrittää parhaansa mukaan saada selvää kissojen puheesta elekielen ja katseen perusteella. Myös huulilta lukeminen onnistuu joskus.
Korento puhuu erittäin harvoin, koska tuo ei edes tiedä miltä oma äänensä kuulostaa, tai puhuuko hän oikein. Kolli siis mieluiten pitää suunsa kiinni.
Vaikkakin kolli tietää ettei niin varmaankaan koskaan ole, Korennon haave on sama kuin kaikilla muillakin pennuilla - päästä soturiksi.
Kaikesta hiljaisuudesta ja arkuudesta huolimatta, kolli omaa erittäin suuren tahdonvoiman, ja se on Korentopennun etu. Kolli ei luovuta ennen kuin vastustaja tekee sen,

Ulkonäkö: Korentopentu näyttää varsin paljon emoltaan. Kollilla on vaaleanruskea turkki, ja mustat täplät koristavat Korennon kasvoja ja selkää. Kuonon ympäriltä lähtee valkoinen alue, joka peittää pennun vatsan.
Ruumiinrakenteeltaan kolli ei ole roteva, muttei myöskään sulava. Korentopentu menee normaali kokoisen kollin mittoihin varsin sulavasti.
Ainut oikea ero kollin emään on jäänsiniset silmät, joihin sekoittuu vivahdus turkoosia.

Muuta:
- Syntyy kuurona
- Emä Koiturkki

Korentopentu # Vaaleanruskea kolli mustilla laikuilla ja jäänsinisillä silmillä # Apple

• Syysyö # musta naaras, jolla on puolet kasvoista oranssit # Roolia

Lisäksi: Syysyö on ystävällinen ja hieman ujo naaras. Hän on vasta nuori ja kokematon, sekä sen huomaa aika helposti naaraan käytöksestä. Syysyö saattaa olla välillä kömpelö ja arka, mutta tämä kuluu sitten iän myötä pois kun soturikokemuksen tuoma varmuus ottaa paikkansa nuorukaisesta. Syysyö on kuitenkin pohjimmiltaan mitä ystävällisin ja lämpimin kissa. Hän vihaa taistelua, ei vaan sen takia että ei ole mikään rohkein kissa tuuliklaanissa vaan sen takia, että vihaa väkivaltaa ja ei kestä verenvuodatusta. Syysyö on uuttera soturi ja on hyvä metsästyksessä ja myös hyvä taistelussa, vaikka sitä niin kovin inhoaakin. Hänestä olisi loistavaksi parantajaksi. Syysyö on hyvä henkinen tuki, sillä henkisesti hän on vahva, vaikka ulkoapäin siltä ei vaikuta.

Syysyö on aika kaunis naaras. Hänellä on pitkä, pörheä sysimusta turkki. Intensiivisen mustan rikkoo pehmeä oranssi, joka on esimerkiksi kissan oikeassa takakäpälässä lähes vatsaan asti ja muuallakin turkissa pieninä tuppoina ja esiintyminä tiheän turkin joukosta. Hännässä on myös hieman suklaanruskeaa sävyä. Kasvot on jaettu kuin viivoittimella keskeltä kasvoa - tarkka musta raja menee mustan ja oranssin välillä. Oranssi kasvoissa ylettyy silmän ympärille, kuonon, leuan ja posken alueelle, mutta sitten haihtuu nopeasti mustan karvan joukkoon. Naaraan kasvoja koristaa jalokivimäiset vaaleat siniset silmät.
Syysyö on ruumiinrakenteeltaan pienikokoinen, mutta solakka. Tuuliklaanilaiseksi, hän ei ole läheskään niin virtaviivainen kuin muut, mutta onnistuu nappaamaan jäniksiä ihan kohtalaisesti.

Klaani: tuuliklaani
Arvo: soturi
Ikä: 22 kuuta

/ sori jos laatu heittää, oon aika väsynyt xc