Nimi: Jänispentu (Jänisturkki)
Ikä: Syntymätön toistaiseksi
SKP: Kolli

Luonne:
Jos Jänispentua tulisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi kiltti. Jänispentu on varsin kuuliainen ja kohtelias nuori kolli, joka kunnioittaa säännöksiä, vanhempiaan ja itseään korkeammassa arvossa olevia kissoja. Hän tietää paikkansa yhteiskunnassa ja hyväksyy sen hyvillä mielin, ja pyrkii silti olemaan muiden tukena vaikeina hetkinä. Nuori kolli on emonsa tapaan varsin ystävällinen kaikille kissoille ja hänellä on tämän seurauksena paljon ystäviä. Hän on ystäväpiirissään se mukava kissa, joka tahtoo olla kaikkien tukipilarina vaikeana hetkenä ja auttaa heitä huomaamaan valoa tunnelin päässä.
Jänispennulla terve empatiankyky ja hän tykkää viettää paljon aikaa veljensä Vaapukkapennun kanssa. Vaikka hän tietää veljensä tilanteen ja säälii häntä, hän ei aina roiku tuon perässä korvaamassa tuon tekemisiä vaan antaa veljensä elää omaa elämäänsä ja tehdä virheitä. Hän haluaa oman perheensä ja muiden kissojen elävän sellaista elämää mitä he itse haluavat ja toivovat, vaikka hän itse ei ole varma siitä mitä elämältään haluaa – eniten hän tahtoisi olla onnellinen.

Ulkonäkö:
Jänispentu on perinyt isältään harmaan mutta lyhyen turkin, joka korostaa kollin vihertäviä, emolta silmiä. Ruumiinrakenteeltaan kolli on varsin vankka, ja vaikka Jänispentua ei voisi sanoa kovinkaan lihaksikkaaksi, hän ei hätkähdä vähästä. Kooltaan Jänispentu tulee olemaan hiukan isäänsä suurikokoisempi aikuisena. Emonsa tapaan kollin ruumiinrakenne ei ole kaikista virtaviivaisin, mutta hän silti onnistuu saamaan kiinni jäniksiä kuin ihmeen kaupalla.

Klaani: Tuuliklaani
Arvo: pentu

Muuta:
- Syysyön ja Kalanpyrstön poika, Vaapukkapennun veli
- Kiiltosydämen, Kultavarjon ja Aurinkokiven serkku, Vedensielun ja Pikkuviiksen veljenpoika
- Vaikka kollin isä on Varjoklaanista ja suuri osa hänen suvustaan on siellä, Jänispentu sisäistää itsensä täysveriseksi Tuuliklaanin kissaksi.
- Nimetty Kalanpyrstön velipuolen, Jäniksenloikan kunniaksi

Lyhyt esittely: Jänispentu # Harmaa kolli keltaisilla silmillä # Pulu

Nimi: Ohdakepentu (Ohdakekukka)
Ikä: syntymätön
SKP: Naaras

Luonne:
Ohdakepentu on perheensä outo lintu, mikä luonteeseen tulee. Hän ei ole vallanhimoinen tai verenjanoinen kuten Surmaruusu tai katso ketään ”sillä silmällä” kuten Kojoottihammas – Surmaruusun mielestä Ohdakepentu voisi yhtä hyvin olla Mustatähden, sillä tuossa on liikaa samanlaista pehmeyttä eikä yhtään hänen arvostamiaan piirteitä. Naaraasta ei oikeastaan löydy noita piirteitä juuri ollenkaan – hänestä ei tunnu myös löytyvän juurikaan rohkeutta. Ohdakepentu on yksi suuri pelkuri ja varsinainen häpeä emolleen, joka jatkuvasti kiistää Ohdakepennun olevan hänen tyttärensä ja väittää tuon luonteen tulevan isän puolelta. Ohdakepentu on tämän kasvatuksen vuoksi varsin ujo ja hiljainen – hän ei uskalla sanoa kellekään vastaan, vaan on hiljaa ja tottelee kuin säikky, henkensä puolesta pelkäävä jänis. Tämän vuoksi naaraasta on vaikea erottaa positiivisia tunteita. Hän ei juurikaan hymyile tai naura, sillä hän on oppinut pelkäämään emoaan, sisaruksiaan ja ympäröiviä Varjoklaanin kissoja. Ohdakepentu myös itkee harvoin muiden nähtävillä – se olisi merkki heikkoudesta, jota hän Surmaruusun tyttärenä ei saisi näyttää. Ohdakepentu myös puhuu erittäin harvoin, sillä hän onnistuu suututtamaan Surmaruusun todella helposti – ja kun on ollut emon henkilökohtaisena nyrkkeilysäkkinä tarpeeksi kauan, tietää että tuota ei tule ärsyttää millään tavalla.

Hiljaisuutensa ja ujoutensa vuoksi Ohdakepennun on vaikea muodostaa kestäviä suhteita kenenkään kanssa, paitsi pelonsekaista kunnioitusta. Hän ei tiedä, miten muodostaa ystävyyssuhteita tai edes puhua vapautuneesti muiden seurassa. Hän pyrkiikin lähinnä välttämään muiden katseita ja puhuukin heille vain jos on aivan pakko. Koko yhteisessä Tuuli-ja Varjoklaanissa onkin vain vähän kissoja, joihin Ohdakepentu voi luottaa ja joiden seurassa hän todella on vapautunut.

Ulkonäkö:
Ohdakepennun turkki on vaalean kermansävyinen, suhteellisen lähellä tuon emon valkoista. Naaraan silmät ovat kauniisti kermansävyistä turkkia korostavat hennon vaaleanvihreät, kaukana Surmaruusun kylmästä jäänsinisestä. Naaraan turkki on varsin lyhyt kuten Surmaruusulla, mutta emostaan poiketen Ohdakepennun turkki on piikikkään oloinen. Emostaan poiketen Ohdakepentu ei ole kovinkaan solakka ja tuolla on enemmän lihaa luiden ympärillä. Kovinkaan lihaksikas naaras ei kuitenkaan ole. Ohdakepentu tulee aikuisena olemaan hieman suurikokoisempi kuin emonsa.

Klaani: Varjoklaani
Arvo: pentu

Muuta:
- Surmaruusun ja Kojoottihampaan tytär, Hurmepennun ja Painajaispennun sisar ja pentuetoveri
- Mustatähden sisarentytär, Liljatassun, Ruusutassun, Vuokkotassun, Orvokkitassun, Nokkostassun, Koivupennun ja Murattipennun serkku

Ohdakepentu # kermansävyinen naaras vaaleanvihreillä silmillä # Pulu

Nimi: Kultapentu (Kultavarjo)
Ikä: syntymätön
SKP: Naaras

Luonne:
Kultapentu sanoo mielipiteensä suoraan ja kainostelematta. Jos hän pitää jotain ideaa tai ajatusta huonona, hän sanoo sen suoraan päin naamaa eikä kaunistele mielipidettään. Naaras ei siis kohtele ketään silkkihansikkain vaan täsmälleen samalla mitalla: totuus niskaan, pidettiin siitä tai ei. Kultapentu ei kuitenkaan ole tarkoituksella ilkeä ja piikittelevä, vaan haluaa tilanteiden sujuvan hallitusti ja ilman että kukaan vahingoittuu typerän suunnitelman seurauksena. Kultapennulla on tapana sanoa mielipiteensä suureen ääneen, nopeasti ja yleensä perustelematta – vasta muiden alkaessa inttää hän alkaa perustella mielipidettään ja miksi häntä olisi järkevä kuunnella. Naaraan tottelevaisuus on vaihtelevaa laatua: se riippuu siitä kuka pyynnön tai käskyn esittää ja mistä syystä. Isälleen Rosohampaalle Kultapentu on valmis tekemään pienimpiäkin pyyntöjä ties mistä syistä, mutta esimerkiksi Murhatähteä Kultapentu tottelee pitkin kynsin ja hampain, ja silloinkin vain todella hyvästä syystä. Vaikka kunnioitusta Murhatähteä kohtaan Kultapennulta ei löydy juuri lainkaan, hän kunnioittaa silti monia itseään vanhempia kissoja, erityisesti isäänsä ja molempia enojaan. Hän tykkää pyytää heitä kertomaan tarinoita, yleensä Pikkuviiksestä.
Kultapentu seisoo soturilain ja omien moraalisäädöstensä takana vahvasti. Hän inhoaa turhia taisteluita ja verenvuodatusta, vaikka onkin parempi taistelemaan kuin metsästämään. Hänestä asiat olisi parempi selvittää puhumalla, vaikka Kultapentu itse ei olekaan niin kovin karismaattinen ja hienopuheinen. Naaraasta kaikesta voi selvitä puhumalla, kun asian esittää tarpeeksi houkuttelevasti.
Kultapentu rakastaa tuntea itsensä voimakkaaksi ja vahvaksi ja vihaa sitä, että joku alistaa häntä. Hän pitää siitä että muut ihailevat häntä, ja vaikka hän avoimesti ihaileekin itseään vanhempia ja viisaampia kissoja, hän ei tykkää ihastumisesta. Ihastuminen muistuttaa tuota heikkoudesta ja riippuvuudesta jotakuta kohtaan, eikä Kultapentu siedä sitä, että hän tuntisi itsensä heikoksi tai riippuvaiseksi.

Ulkonäkö:
Kultapentu on emonsa tapaan ruskea kissa vaalealla vatsalla, tuon turkki on tosin hieman vaaleampaa sävyä kuin Pikkuviiksellä ja lähempänä tuon emon emoa, Auringonkiertoa. Rosohampaan tapaan tuon turkissa on myös muutamia tummempia juovia. Naaras perinyt isänsä kauniin siniset silmät, jotka korostuvat kauniista tuon vaaleanruskeaa turkkia kohden. Ruumiinrakenteeltaan naaras on suhteellisen siro, mutta tuon raajat ovat varsin lihaksikkaat. Kooltaan Kultapentu on normaalikokoinen naaraskissa, vaikka hänen emonsa olikin pienikokoinen.

Klaani: Varjoklaani
Arvo: pentu

Muuta:
- Rosohampaan ja Pikkuviiksen tytär, Aurinkokiven sisarpuoli emonsa kautta
- Kalanpyrstön ja Vedensielun sisarentytär, Kiiltosydämen serkku
- Vaikka kasvatettu Vedensolinan ja tuon pentujen läheisyydessä, ei pidä heitä perheenään. Rosohammas on Kultapennulle tärkein kissa.

Kultapentu # vaaleanruskea, mustajuovainen naaras sinisillä silmillä # Pulu

Nimi: Mäntypentu (Mäntykukka)
Ikä: syntymätön
SKP: Naaras

Luonne:
Mäntypentu on varsin positiivinen tapaus, ja häntä on hankala saada suuttumaan tai surulliseksi. Naaras näkee asioista ensin positiiviset puolet, ja joutuu yleensä etsimään huonoja puolia asioista. Hän näkee siis vain harvat asiat suoraan huonoina – tähän harvaan joukkoon kuuluvat kuitenkin sellaiset asiat kuin valehtelu ja soturilain rikkominen. Mäntypentu ei voi sietää sitä kun hänelle valehdellaan, sillä on hyvin sinisilmäinen ja saattaa niellä kaikenlaisen hänelle syötetyn pajunköyden mutisematta, kunhan se vain kuulostaa uskottavalta. Mäntypentu on siis varsin hyväuskoinen, ja totuuden tullessa ilmi on hankala välttää tuon reaktiota. Valheen paljastuttua Mäntypentu yleensä ottaa sen vastaan surulla vihan sijasta: hän ei ymmärrä miten joku on voinut valehdella hänelle, eikö hän muka ollut tarpeeksi luotettava että hänelle olisi voitu kertoa asian oikea laita? Mikä muka oli niin tärkeää, ette hän olisi ansainnut tietää totuutta? Mäntypentu ei kuitenkaan tykkää korottaa ääntään ja pyrkii ottamaan tilanteet rauhallisesti vastaan, ja huutamisen sijasta tyytyy kyselemään rauhallisesti asiasta, vaikka hän ei peitäkään suruaan.
Mäntypennun suututtaminen vaatii paljon, sillä hänen hermonsa ovat terästä. Vasta fyysinen vahingoittaminen tai todella loukkaavat sanat riittävät suututtamaan naaraan, eikä hän silloinkaan aina turvaudu fyysiseen voimaan. Mäntypentu ei pidä juuri taistelemisesta, vaan keskittyy mieluummin metsästämiseen. Kalastamisesta hän ei juurikaan pidä, koska hänen biologinen isänsä ei koskaan pitänyt vedestä. Mäntypentu on siis ns. ”kuivatassu” eikä tykkää kastella itseään, ja tulee tarvitsemaankin oppilaana apua päästäkseen yli tästä, jotta voisi kalastaa ja uida kunnolla.

Ulkonäkö:
Mäntypentulla on isänsä tapaan punertavanruskea turkki, joka tosin on paljon lyhyempi eikä niin pörröinen kuin Vaahteratähdellä. Vaahteratähdestä poiketen naaraan turkista löytyy myös tummempia, mustia laikkuja. Naaras ei myöskään ole puoliksikaan niin vanttera ja lihaksikas kuin isänsä, vaan tuo on varsin sirorakenteinen. Mäntypentu on myös perinyt hänen isänsä kauniit keltaiset silmät, ja ainoastaan tuon ruumiinrakenne tuntuu vihjailevan naaraassa olevan Jokiklaanilaista verta. Siron rakenteensa vuoksi naaras on varsin nopea, muttei kovinkaan hyvä uimari voimakkaassa virrassa.

Klaani: Jokiklaani
Arvo: pentu

Muuta:
- Vaahteratähden ja Tuulenvireen tytär, Lumipennun, Kuparipennun ja Pronssipennun sisar
- Ei tiedä mitään biologisista vanhemmistaan tai pentuetovereistaan
- Hämypilven ja Hopeavarjon ottopentu, Urpiaispennun, Saniaispennun ja Käkipennun ottosisar
- ns. ”kuivatassu”, ei tykkää kastella tassujaan tai turkkiaan

Mäntypentu # punertavanruskea naaras keltaisilla silmillä # Pulu

Nimi: Urpiaispentu (Urpiaissulka)
Ikä: syntymätön toistaiseksi
SKP: Naaras

Luonne:
Pienen koon ja suloisen ulkomuodon ei kannata antaa hämätä. Päällepäin katsottuna Urpiaispentu on aivan ihastuttava pieni hippiäinen, joka on viaton ja utelias kaikkea kohtaan. Niin hän onkin, Urpiaispentu on utelias ja haluaakin oppia niin paljon uutta kuin vain on mahdollista. Ongelmia kuitenkin alkaa ilmetä, jos harmaa naaras ei saa heti tahtoaan läpi. Silloin Urpiaispentu tulee kiukkuiseksi ja alkaa purkamaan sitä muihin. Yleensä hän pitää mykkäkoulua ja odottaa toisen antavan periksi, sillä Urpiaispentu on liian ylpeä myöntämään sitä, että hän olisi joskus väärässä. . Vianhan on pakko olla muissa, kun he eivät ymmärrä asioiden tärkeyttä ja tärkeysjärjestystä! Urpiaispentu tyytyy myös helposti syyttelemään muita erilaisissa tilanteissa. Jos hän esimerkiksi joutuu pulaan jonka hän on itse aiheuttanut oman typeryytensä ja uhkarohkeutensa takia, vika POIKKEUKSETTA aina siinä kuinka joku yllytti häntä, kuinka joku pakotti hänet siihen tai kuinka joku muu ei mennyt hakemaan apua. Tämä on aina lopputulos, vaikka Urpiaispentu olisikin itse saanut asian päähänsä, toteuttanut sen ja apu olisi tullut nopeasti. Mikään ei ole hänelle koskaan hänen syytänsä. Ollessaan vihainen Urpiaispentu todella on vihainen – hän saattaa huutaa mielipiteensä heti ilmi eikä säästele vihaansa. Vihaisuutta kuitenkin yleensä seuraavat depressio ja hyväksyntä. Hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita sitä että Urpiaispentu myöntäisi olevansa väärässä – hän hyväksyy sen, että jotain tapahtui ja elämä jatkuu. Urpiaispentu seisoo vahvasti omien arvojensa takana, niin hyvässä kuin pahassakin.
Isänsä tapaan Urpiaispennulla on karismaa, mutta hän ei osaa hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Monet hänen yrityksensä olla karismaattinen ja mukava päättyvät yleensä siihen, kun hän alkaa sanallisesti tehdä toisesta kissasta alempiarvoisempaa. Naaras ei siis ole kovinkaan kohtelias muita kohtaan, ja jaksaa aina väittää vastaan tilanteissa, jotka eivät häntä miellytä. Urpiaispentu on siis varsin voimakastahtoinen, mutta hänen tahtonsa kun ei ole aina klaanin tai edes hänen itsensä parhaaksi. Tämän vuoksi Urpiaispennusta tuskin tulisi hyvää päällikköä tai varapäällikköä, sillä hän on varsin kärkäs ja johtaisikin klaania aina uusiin tappeluihin. Hänet onkin parempi pitää muiden pompoteltavana kuin antaa hänen pompotella muita.

Ulkonäkö:
Urpiaispennulla on vanhempiensa tapaan kauniin tasaisen harmaa turkki, ja isänsä tapaan tuolla on vaalea vatsa. Tuon korvien päissä on tosin hiukan punertavanruskeaa turkkia, joka tulee Urpiaispennun saman nimiseltä, pentuna kuolleelta isotädiltä. Urpiaispennun silmät ovat Hopeavarjon tapaan vaaleanvihreät, ja tuon viiksien vaalea väri on myös periytynyt isältä. Urpiaispentu on rakenteeltaan varsin siro, eikä tuon kehossa ole juurikaan vantteruutta tai lihaksikkuutta. Tämän takia Urpiaispentu ei ole koinkaan vahva, mutta tuo korjaantuu ketteryydessä ja nopeudessa. Kooltaan Urpiaispentu on varsin pienikokoinen jopa naaraaksi, ja monet ovatkin miettineet juuri siitä syystä miksi Urpiaispentua ei nimetty alun perin Hippiäispennuksi.

Klaani: Joki
Arvo: pentu

Muuta:
- Hopeavarjon ja Hämypilven tytär
- Käkipennun ja Saniaispennun pentuetoveri
- Väretassun, Himmetassun ja Särötassun sisarpuoli emonsa kautta
- Pulmunveren, Esikonkukan, Leppäpennun ja Rosmariinipennun etäinen sukulainen

Urpiaispentu # harmaa, vaaleavatsainen pienikokoinen naaras, jolla on vaaleanvihreät silmät # Pulu

Nimi: Fasaanipentu (Fasaaninlento)
Ikä: syntymätön toistaiseksi
SKP: naaras

Luonne:
Jos Fasaanipentua tulisi kuvailla vain parilla sanalla, ne olisivat pikkutarkka, sarkastinen, itsenäinen ja kaikesta huolimatta viisas. Fasaanipentu on näissä ominaisuuksissa siis perinyt enemmän Ilvesturkilta, vaikka hänessä on myös Kiroushengen ja tuon suvun piirteitä. Hän on vain selkeämmin emonsa tytär mikä tulee luonteeseen, vaikkakin Kiroushengen puolelta piirteitä tulee kaukaisistakin haaroista.
Fasaanipennun pikkutarkkuus tulee ilmi monissa eri asioissa. Häntä alkaa ärsyttää heti se, jos joku tulkitsee jotain väriin tai ei ymmärrä heti sen merkitystä – toisaalta häntä alkaa hävettää se, jos hän ei itse heti ymmärrä jotain. Tässä Fasaanipentu ei ole lempeä itsellensä ja hänellä voi kestää hetki päästä asiasta yli. Asioiden oppimisessa Fasaanipentu on hiukan jääräpäinen, sillä hän ei suostu jatkamaan ennen kuin osaa ensimmäisen asian kunnolla, joka on ollut tuttua erityisesti Kiroushengen isoisälle Liekkihännälle. Oma ja suvun kunnia ovat nuorelle naaraalle todella tärkeitä, eikä tuolle tulisi mieleenkään rikkoa soturilakia niin heppoisista syistä kuten eräät… Fasaanipentu tietää kuitenkin milloin oma ylpeys on nieltävä ja apua pyydettävä, vaikkei avunantaja olisikaan hänelle mieluinen. Hän on varsin vastuullinen molempien vanhempiensa tapaan, ja tekee kunnialla loppuun asti hänelle uskotut tehtävät kunhan ne eivät mene ristiin hänen oman moraalisäädöksiensä kanssa. Naaraan käsitys moraalista on enemmän isältä perittyä, vaikka Fasaanipentu kunnioittaa soturilakia enemmän.
Fasaanipentu on suhteellisen itsenäinen – vaikka hän viihtyy muiden kissojen ympärillä, hän ei tarvitse heitä tekemään kaikkea. Hän kykenee pitämään päänsä kylmänä hurjissakin tilanteissa, eikä anna niiden pelottaa itseään liikaa. Hän pyrkii ottamaan uudet tilanteet rohkeasti vastaan, vaikka ne hermostuttaisivatkin. Tässä heijastuu Aamunkajon rohkeus kasvattaa Yösydäntä, Iltahämärää ja Revoa tuon kumppanin kuoleman ja toisen silmän menettämisen jälkeen. Fasaanipentu toimii myös järjen ääninä tilanteissa, joissa jokin ei tunnu olevan kohdallaan. Hänellä on hyvä päättelykyky ja hän ymmärtää hyvin syy-seuraussuhteita, ja hänen suustaan saattaa äkkiä kuulua sarkastinen kommentti epämiellyttävästi lopputuloksesta. Se on kuitenkin harvinaisempaa, sillä suurilta osin Fasaanipennun sarkasmi lentää hänen ihmetellessään muiden yksinkertaisuutta asioita kohtaan, mitä Fasaanipentu itse pitää helppoina käsittää. Vaikka Fasaanipennulla onkin emonsa sarkasmi ja soturilaki merkitsee tuolle paljon, hän on myös valmis antamaan anteeksi hyvästä syystä ja jopa suojelemaan lähimmäisiään rangaistuksilta. Veri kuitenkin painaa vaakakupissa enemmän kuin vanha laki, jonka kaikki kohdat eivät edes tunnu täysjärkisiltä.

Ulkonäkö:
Fasaanipentu on emonsa tapaan rusehtava kissa, mutta harmaiden ja mustien laikkujen sijaan tuon turkissa on ohutta, tummaa kuviointia kuten naaraspuolisilla fasaaneilla. Naaraan kaulan alue on valkoista, kuten myös tuon etutassut. Naaraan silmät ovat vihreät kuten Kiroushengellä, ja Fasaanipennun ruumiinrakenne imitoi isäänsä – hän tulee olemaan suurikokoinen naaraaksi, vaikkei yhtä leveälapainen.

Klaani: Myrskyklaani
Arvo: pentu

Muuta:
-Ilvesturkin ja Kiroushengen tytär, Köynnöspennun, Hallapennun ja Teeripennun sisar
-Väretassun, Himmetassun ja Särötassun sisarpuoli isänsä kautta
-isoisä Yösydän ja isotäti Iltahämärä

Fasaanipentu # ruskea naaras mustalla kuvioinnilla,vaalealla kaulalla ja etutassuilla; vihreät silmät # Pulu

Nimi: Leppäpentu (Leppälaulu)
Ikä: Syntymätön toistaiseksi (eikä vielä pantu alullekaan)
SKP: naaras

Luonne:
Leppäpentu on tahtomattaan hiljainen. Tuolle tapahtui synnytyksessä jotain, eikä tuo saa suustaan mitään muita kuin epämääräisiä äännähdyksiä tai sähähdyksiä. Tästä syystä Leppäpentu voi vaikuttaa surulliselta ja alakuloiselta, vaikka asia ei olekaan niin. Hiljaisuus tai kehrääminen kertoo nimenomaan siitä, ettei Leppäpennulla ole mitään hätää. Kun Leppäpentu ääntelee, hän kertoo siten olevansa tyytymätön, surullinen, vihainen tai muuten vain huonolla tuulella. Äänenpaino on tässä ratkaisevaa. Suurin osa naaraan kanssakäymisestä onkin fyysistä – hän puskee, nyökyttelee, pudistelee, puree, kiehnää, tönii ja kehrää. Tuon silmistä pystyy huomaamaa eleen todellisen merkityksen. Joskus tämä aiheuttaa ongelmia suhteiden muodostamisessa, sillä leikkisä taklaus voidaan tulkita kielteiseksi ja hätääntynyt purenta leikkisäksi eleeksi. Tämän vuoksi Leppäpentu joutuu usein tahottomiin hankaluuksiin, sillä hän ei kykene puolustamaan itseään kunnolla jos joku tulkitsee hänen eleensä väärin. Naaraan elekieli kuitenkin kehittyy iän myötä ja muutkin oppivat tulkitsemaan sitä paremmin naaraan vanhetessa. Leppäpentu tulee siis Ruosteturkkiin siinä, että hänen on hankala muodostaa suhteita muiden kissojen kanssa, vaikka se ei Leppäpennun tapauksessa johdu juroudesta.
Leppäpentu on perinyt emoltaan kiltteyttä ja nöyryyttä. Naaras ymmärtää tosin omaa emoaan paremmin milloin on hyvä lopettaa tai jättää toivoton asia sikseen. Leppäpentu on todella kohteliasitseään vanhempia kissoja, erityisesti vanhempiaan ja klaaninvanhimpia kohtaan. Hän ei ikinä kehtaisi asettua heitä vastaan ja myöntyisi heidän tahtoonsa miltei jokaisessa asiassa. Naaraalla on kuitenkin oma mieli, eikä hänkään kaikkeen suostu – pitkin kynsin ja hampain hän suostuu hoitamaan klaaninvanhimpien punkkeja tai tappamaan jonkun. Silloin naaraan suusta pääsee epämiellyttäviä, teräviä sihahduksia käskyttäjäänsä kohtaan. Leppäpentu kunnioittaa vanhempiensa lisäksi erityisesti Mustatähteä ja Poutapilveä ilmiselvistä syistä. Joskus Leppäpentu on hiukan piikittelevä isänsä tapaan - ja jos sanat lentäisivät, Leppäpentu laukaisi silloin joukon sarkastisia kommentteja.
Leppäpentu on erittäin kiinnostunut muiden ikäistensä elämästä. Oma veli Rosmariinipentu on tuolle kaikki kaikessa, eikä naaras voisi kuvitella elämäänsä ilman veljeään. Leppäpennusta on myös mukava viettää aikaa Koivupennun, Murattipennun, Urpiaispennun, Saniaispennun ja Käkipennun kanssa. Samalla hän saa hyvän tilaisuuden kuulla Jokiklaanin uusimpia juoruja – jotka ovat hänen mielessään varmasti turvassa - ja katsella mukavia kolleja.

Ulkonäkö:
Vanhempiensa tapaan Leppäpennun pohjaväri on valkoinen. Naaraan selän turkissa on tuon emon tapaan raitoja, mutta harmaan tai oranssin sijaan tuon kehossa olevat raidat ovat vaaleanruskeita, joka tulee Esikonkukan emolta Tunturipöllöltä. Leppätassun silmät ovat vihertävää sävyä, joka tulee Poutapilveltä Ruosteturkin suvusta. Rakenteeltaan Leppäpentu on varsin hento Esikonkukan tapaan.

Klaani: Jokiklaani
Arvo: pentu

Muuta:
- Esikonkukan ja Ruosteturkin tytär, Rosmariinipennun sisko
- Satakielen, Pulmunveren, Hämypilven, Väretassun, Himmetassun, Särötassun, Poutapilven, Urpiaispennun, Saniaispennun ja Käkipennun sukulainen
- Hiljaisuudestaan huolimatta varsin pirteä, tykkää leikkiä ja viettää aikaa muiden kanssa
- Hyvä pitämään salaisuuksia ilmiselvästä syystä

Leppäpentu # vaalea naaras raidakkaalla rusehtavalla selällä; vihreät silmät # Pulu

Nimi: Murattipentu (Muratinlehti)
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: Kolli

Luonne: Murattipentu on ulkoapäin katsoen hyväsydämisen ja rennon oloinen kolli. Jos kollin tuntisi yhtään paremmin, ajattelisi toisin. Pentu on äkkipikainen, ja aggressiivinen. Kollilla on liikaa voimaa jota tuo ei osaa pitää kontrollissa. Niinpä sattuu niitä vahinkoja, ja ei niin vahinkoja. Ja harjoitus turhauttaa kollia, sillä hänestä tuntuu, ettei hän etene mihinkään voimiensa kontrolloimisessa.
Murattipennulla on ikään kuin kaksi persoonallisuutta. Toinen on se joka on liian vahva, muttei halua satuttaa ketään. Toinen taas käyttää kaikkea voimaansa vahingoittamiseen ja selviytymiseen. Muratti ei voi mitenkään hallita näitä puoliaan, ja ne näyttäytyvät silloin tällöin. Joskus yksi puoli voi pysyä päällä kuita, joskus kollin luonne vaihtuu pari kertaa päivässä. Muratti ei itse huomaa vaihtelua, eikä kollin sitä ns. oikeaa minää voi määrittää. Molemmat puolet tekevät kollista sen kuka hän on.
Hyvä puoli saa kollin tuntemaan syyllisyyttä asioista, ja yrittämään voimiensa hallinnassa pitämistä. Tässä vaiheessa Muratti tietää mitä teki väärin ja miksi.
Paha puoli saa kollin arvaamattomaksi, uhkailevaksi ja verenjanoiseksi. Jos Muratti on taistelussa paha puoli päällä, ja vastustaja alakynnessä, kolli tekee toisesta kissasta varmasti selvää. Järjenjuoksu ei ole niin nopeaa, ja vaistot kuljettavat kollia.
Kolli miettii usein perheensä hyväksyntää, ja millaista olisi olla normaali. Hän ei olisi ikinä huomannut persoonallisuusmuutoksista, ellei hänen perheensä olisi asiasta huomauttanut. Ja koska Muratin isä sattuu olemaan klaanin päällikkö, kolli tietää, ettei tällaista käytöstä hyväksytä varsinkaan häneltä. Siispä aina kun kolli on tässä ns. hyvässä puolessaan, Muratin mieli on melko apea. Kolli miettii jatkuvasti koska hän tappaa oman perheensä vahingossa.

Ulkonäkö: Ulkonäöltään kolli on sekoitus vanhempiaan; valkoinen kuono, vatsa, vasen etutassu sekä hännänpää. Kollilla on melkeinpä hurmaavat keltaiset silmät, jotka ovat täynnä milloin mitäkin tunnetta. Muratin keho on samaan aikaan solakka ja tukeva. Kollin takajalat on pakattu täyteen voimaa. Pennun kynnet ovat veitsenterävät, ja kasvavat hälyyttävän nopeasti tuon kasvaessa. Muratti ei ehkä näytä pelottavalta tai uhkaavalta, mutta jos joku tietäisikin mitä kollin sisällä piilee..
Klaani: Joki
Arvo: Pentu

Murattipentu # Musta kolli, jolla on valkoinen kuono ja vatsanpohja; keltaiset silmät # Apple

Nimi: Koivupentu
Ikä: Ei vielä syntynyt
Skp: kolli
Arvo: pentu
Klaani: Jokiklaani

Luonne:

Mikä tulee Koivupennun luonteeseen, hän on hyvä sekoitus sekä Sulomieltä että Mustatähteä omanlaisilla mausteillaan. Koivupentu on emonsa tapaan (hiukan puinen) romantikko ja tykkää oikeaan ikään tullessaan flirttailla kaikille naaraille, jotka vaikuttavat mukavalta eivätkä löisi häntä heti tilaisuuden tullen. Hän hyödyntää hurmurin taitojaan myös vanhempiaan ja miltei aikuisia sisariaankin sekä pentuetovereitansa kohtaan, lähinnä ylipuhuakseen heitä hyväksymään asioita tai antamaan periksi. Koivupentu on tämän seurauksena varsin hyvä puhuja, se mihin hän kieltään käyttää on tosin aivan eri asia.... Koivupennun suosiossa siis kannattaa olla, jos haluaa kuulla tuon suusta mukavia kommentteja. Vaikka hän onkin vain nuori kolli, juorut kiitävät helposti hänen kauttaan tai hän saattaa jopa aloittaa niitä. Sulomieltä, Mustatähteä ja aikuisia sisariaan kohtaan Koivupentu kuitenkin puhuu kunnioittavasti, vaikka hän kuunteleekin mielellään muiden kertomuksia heistä...
Isältään Koivupentu on perinyt äkkipikaisuuden. Jos hän ei saa tahtoaan läpi flirttailulla, lipevyydellä tai puhumalla tuo yleensä suuttuu ja alkaa välttelemään kissaa, joka sai hänet tuntemaan sillä tavalla. Kovinkaan tappeluhaluinen Koivupentu ei ole, ja turvautuu kynsiinsä vain jos on aivan pakko. Mutta jos Koivupennun onnistuu suututtamaan niin pahasti... Ollessani vihainen Koivupentu todella on vihainen ja huonompi hallitsemaan sitä kuin Mustatähti.
Koivupentu on todella äänekäs verrattuna Sulomieleen, Mustatähteen, Liljatassuun ja Ruusutassuun. Pieni kolli on harvoin hiljaa niin hyvässä kuin pahassakin- yleensä hän laukaisee jotain epämukavaa huonoissa tilanteissa.

Ulkonäkö:

Koivupentu on ulkonäöllisesti lähellä emoaan Sulomieltä ja sisartaan Liljatassua. Sulomielen tapaan tuon turkin pohjaväri on likaisen maidonvaalea, mutta isän tumma väri näkyy tuon turkissa olevissa tummissa raidoissa. Kollin tassut ja hännänpää ovat kokonaan mustat.
Ruumiinrakenteeltaan kolli on samalla lailla vankka kuin Mustatähti ja tuleekin aikuisena olemaan suurikokoinen. Koivupennun silmät ovat vihreät isän tapaan.

Muuta:

-Isä Mustatähti ja emo Sulomieli
-Aikuiset sisaret Liljatassu ja Ruusutassu
-Kuolleet sisarukset Orvokkitassu, Vuokkotassu ja Nokkostassu
-Kuuluu Sulomielen ja Mustatähden toiseen pentueeseen
- Murattipennun pentuetoveri
- Koivupennulla on täti Varjoklaanissa, hän ei tosin tiedä siitä.

Koivupentu # vaalea kolli mustilla raidoilla ja vihreillä silmillä # Pulu

|| Laaduton koska koulu ja kännykkä XD

Nimi: Varpusenlento
Ikä: Noin kolme vuotta, eli about 39 kuuta
SKP: Naaras

Luonne: Vaikka Varpusenlento on suhteellisen ystävällinen ja yhteistyökykyinen kissa, tuon ajatukset saattavat puhua ihan omaansa. Naaras on kova arvostelemaan hiljaa mielessään, ja tuon ystävä-rima kulkee hyvin ylhäällä. Tiettyjen kissojen täytyy täyttää tietyt vaatimukset. Varpunen ei todellakaan itse luule täyttävänsä kaikkia vaatimuksiaan, mutta pitää itseään enemmän tai vähemmän muita parempana. Naaras ei kuitenkaan sano sitä ääneen. Ääneen naaras ei sano juuri mitään verrattuna siihen mitä tuo ajattelee. Ajattelu on soturittarelle tapa purkaa stressiä ja inhoa tiettyjä kissoja kohtaan. Kukaan ei koskaan saa tietää kenestä hän on ajatellut ja mitä. Yleisesti ottaen, kaikki pitävät Varpusenlentoa yleismukavana kissana. Se naaras olisikin, jos ei saisi ajatella.
Kumppania Varpusenlento etsii, mutta naaras itsekin tietää että on mahdotonta löytää kaikkien niiden tiettyjen rimojen yli pääsevä kolli; komea, vahva, älykäs, kaikkea tuota peruskamaa. Sen lisäksi, Varpusenlentoa ei oikeastaan kiinnosta lyhyet suhteet, vaan soturitar etsii kumppania koko elämänsä ajaksi. Naarasta ei kiinnosta pennut laisinkaan, vaan soturitar haluaa pelkän kumppanin. Pennut tuovat vastuuta, ja sitä naaraalla ei ole. Varpusenlento ei halua sitä, koska tietää ettei selviä sellaisesta taakasta. Pennut pitäisivät naarasta paikoillaan, kun Varpusenlento haluasi hoitaa omaa osuuttaan klaanin tehtävistä. Metsästys onkin Varpusen lempipuuhaa, ja naaras on loistava siinä. Itseasiassa, kaikki mihin millään tavalla liittyy juoksu kelpaa naaraalle. Pelkkä nummimailla juokseminen nostaa naaraan mielialan kattoon. Silloin tuo saattaa sanoa jotain oikeasti ystävällistä jollekulle, ja vielä tarkoittaa sitä.
Varpusenlento ei vihaa mitään enempää kuin kotikisuja. Naaraalle klaaniveri on kaikki kaikessa. Sillä ei ole niin väliä mitä klaaniverta edustaa, tai kuinka montaa. Useampi klaaniveri suonissa tarkoittaa soturittarelle enemmän erikoiskykyjä, joita vain tietyt klaanit omaavat. Ja jos puhutaan erityiskyvyistä, Varpusenlento on nopea. Naaras vetää uudet rajat Tuuliklaanin erityiskyvylle. Vaikka mestästäessä jänis pääsisikin huomaamaan yllätyshyökkäyksen, Varpusenlento saa ne kiinni useimmiten pelkällä nopeudellaan. Naaraan keho urheilullinen ja solakka keho on kuin tehty juoksemista varten.



Ulkonäkö: Varpusenlennon turkin pohjaväri on hieman vaaleahko ruskea, jossa sitten risteilee tummempia ruskeita juovia eri suuntiin. Naaraan kuonon alapuoli on kermanvalkoinen, ja valkoinen raita jatkuu naaraan etutassujen välistä aina vatsaan saakka. Raidan karva on tuueahkoa, ja se suojaa mukavasti rintaa tuulelta juostessa.
Varpusenlennolla on hieman puuhkamainen häntä. Naaraan karvat eivät ole lyhyitä eikä pitkiä, vaan juuri sopivan pituisia (Varpusen omasta mielestä ainakin). Ne suojaavat hyvin sekä tuulelta että kylmältä, mutta hengittävät sentään jotenkuten helteellä. Varpunen nauttii vedessä makaamisesta, ei siis uimisesta. Naaras tietää pienen rannan tapaisen alueen Tuuliklaanin reviirillä, jonne on helppo mennä viilentymään kuumalla.
Naaraan keho on solakka, ja Varpunen omaa erityisen voimakkaat takajalat, joita soturitar ei pelkää käyttää. Varpunen ei päästä ketään pakoon, se on varma. Siinä missä naaras häviää ottelustrategiat ja hyökkäysvoiman, Varpunen liikkuu sulavasti ja hallitusti. Kaikki naaraan liikkeet ovat tehty tarkoituksella, ja sivelty huolella. Naaras tuntee oman kehonsa ja sen rajat erittäin hyvin. Varpusenlento pitää itseään hyvin viehättävänä naaraana, eikä sitä voi kieltää. Naaraan turkki on aina tiptop, ja Varpusenlento pitää huolen että muutkin huomaavat sen. Kauniin turkin lisäksi, naaraalla on kauniit vihertävänharmaat silmät.

Klaani: Tuuli
Arvo: Soturi, soon-to-be kuningatar :’D
Lyhyt esittely: Varpusenlento # Kaunis, solakka, ruskeajuovainen naaras vihreillä silmillä #Apple

Menneisyys: Varpusenlento syntyi Tuuliklaaniin, eli naaras on elänyt siellä koko ikänsä. Hänellä oli sisar, joka kuitenkin tiesi oman kohtalonsa odottavan muualla kuin Tuuliklaanissa. Hänen sisarensa siis lähti kun he olivat oppilasikäisiä, eikä koskaan palannut. Vaahteranlento tietää tuon olevan onnellinen jossain muualla, eikä naaras voisi enempää pyytää. Vaahteran koko perhe on enemmän tai vähemmän kuollut muutenkin, emo kuoli viheryskään, ja isä on kiertelevä erakko jota naaras ei ikinä tavannutkaan. Varpusenlento ei sure perhettään, sillä naaras tietää että he tekevät mitä rakastavat, ja hänen emonsa on tähtiklaanin enkeli. Naaras itse aikoo tehdä perheellensä kunniaa Jokiklaanissa.