Nimi: Valopentu (Valonpilke)
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: Kolli
Luonne: Valopentu on sosiaalinen, ja huomionkipeä. Kollia pitää koko ajan huomioida jollain tasolla, tai sitten Valo tekee pahojaan saadakseen huomiota. Ja kun kolli viimein saa kaipaamaansa huomiota, tämän dramaattisempaa kissaa ei löydy. Pikku tikku tassussa saattaa kollin tarinassa muuttua niin, että käpälä on kokonaan irti. Dramaattisuudestaan huolimatta Valopentu on kuuliainen, ja tottelee vanhempiaan (melkein) aina. Kollilla on aina tassut täynnä tekemistä, oli se sitten tärkeää tai ei niin tärkeää. Valo ei välttele töitä, muttei myöskään tee mitään ylimääräistä. Kolli rakastaa leikkimistä, ja hyppii ties kenen niskaan vähiten odottaessa. Valo ei ole juurikaan ujo, mutta tietyt kissat saavat tuon hiljaiseksi. Hyvänä esimerkkinä toimii klaanin pelottavimmat kissat (ainakin tämän ’hyvin urhean’ kollin mielestä). Esimerkiksi Virvapentu, Murhatähti, ja Surmaruusu saavat kollin hännän tuon jalkojen väliin. Torahammaskin olisi todennäköisesti pelättyjen listalla, ellei kolli sattunut olemaan Valopennun isä. Tässä tapauksessa kolli roikkuu isässään koko ajan, ruinaten milloin mitäkin.
Valopentu on positiivinen ja leikkisä kissa niin kauan kun leikin säännöt menevät hänen mukaansa. Jos niin ei tapahdu, Valopentu menee joko yksin nurkkaan itkemään/murjottamaan, tai kantelemaan vuolaasti itkien emolle. Kohtaus jatkuu niin kauan kunnes ’syypää on saanut oikeutta’. Muussa tapauksessa asia unohtuu Valopennun käydessä nukkumaan. Kolli saattaa saada joka asiasta kohtauksen, mutta pitkävihainen pieni kollipentu ei ole.

Ulkonäkö: Valopennun turkki on lyhyt, mutta samettisen pehmeä. Pohjavärinä kollilla on valkoinen, mutta melkein toinen puoli turkista on kokonaan musta. Mustat laikut peittävät kollin selän kokonaan. Kollin rintakehä on täysin valkoinen, samoin kuin puolet naamasta.
Kollin silmät ovat harvinaisen suuret, ja harmaanvihreät.
Kollilla ei ole mitenkään erityisen vahvarakenteista ruumista, mutta tuo ei ole myöskään sirouden perikuva. Valopentu on ruumiinmuodoltaan ns. ’perus kissa’.

Klaani: Varjo
Arvo: Pentu

Lyhyt esittely: Valopentu # Pieni mustavalkoinen kolli, jolla on vihreät silmät # Apple

Nimi: Lumipentu (Lumilampi)
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: Naaras
Luonne: Lumipentu on erittäin arka ja varautunut. Naaraalla kestää ikuisuus rakentaa luottamusta kissoihin, eikä tuo silloinkaan avaudu aivan täysin. Lumipentu rakastaa yksinäisyyttä, ja pitää partioista yksin. Kaikki mihin liittyy klaanin vieraiden kissojen seura, saa pienen naaraan pois tolaltaan. Varsinkin suurempien soturien läsnäolo saa naaraan hyppimään peloissaan poissa tilanteesta. Varsinkin Kiroushenki, Tulisielu, ja Vaahteratähti saavat naaraan jämähtämään pelosta, syystä että kyseessä on kokeneita, suuria kolleja.
Lumipentu näkee silloin tällöin outoja unia. Oudoiksi naaras kuvailee sellaista, missä metsä sulaa, tai missä Pimeyden metsä on tämä metsä missä he elävät. Lumipentu ei ymmärrä tuollaisia unia, mutta ihme kyllä, ne eivät saa naarasta pelkäämään. Unet rauhoittavat, sillä naaras tietää milloin kyseessä on epätodellinen maailma, joka on hänen omassa päässään. Unet ovat todellisia, mutta epätodellisessa maailmassa. Ja siksi naarasta ei pelota. Hän saa kokea asioita jotka eivät tapahdu todellisesti.
Lumipentu ihailee suuresti Iltahämärää, muttei itse oli miettinyt parantajan uraa. Naaraan itseluottamus on mitä on, eikä Lumipentu todellakaan halua niin suurta vastuuta klaanista. Kaikki se kissojen huomio, naaras ei pystyisi siihen.
Ainut kissa johon Lumipentu on onnistunut luottamuksen rakentamaan (oman perheensä lisäksi) on Kanelipentu. Jokin kollin luonteessa herätti Lumilammen ihailun heti ensisilmäyksellä, ja naaras yrittää matkia kollia parhaansa mukaan.
Mikään ei ole Lumipennulle rakkaampaa kuin hänen veljensä.
Ulkonäkö: Naaraan turkin pohjaväri on lumenvalkea. Lumipennun turkissa risteilee tummanharmaita juovia. Pentu on liiankin selvä kopio Tuulenvireestä, ja naaras näyttääkin aika pitkälle Jokiklaanilaiselta sulavan ruumiinsa ja lyhyen karvansa ansiosta. Naaraalla on kullanruskeat silmät, ja erittäin lämmin katse. (Tän enempää ei lähe :’D)
Klaani: Myrsky
Arvo: Pentu

Lyhyt esittely: Lumipentu # Kaunis vaalea naaras tummanharmailla juovilla ja kullanruskeilla silmillä # Apple

Nimi: Virvapentu (tuli)
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: Naaras

Luonne: Virvapentu on itsenäinen naaras. Tuo pitää kolleilla leikkimisestä, muttei itse kiinnostu kenestäkään. Vaikka naaras ei saanut parasta mahdollista alkua ja perhettä (ainakin niin naaras itse miettii), se ei Virvaa estä. Virvapentu ei siis vihaa perhettään, ei todellakaan. Joskus isältä saama huomio ei ole tarpeeksi nuoren naaraan mielestä. Virvapentu yrittää kaikin keinoin saada itsensä näkyväksi Murhatähdelle. Joskus se tuntuu mahdottomalta. Milloin muut sisarukset varastavat huomion, ja milloin joku muu. Naaras on päättänyt olla Varjoklaanin seuraava päälikkö, ja tavoittelee titteliä ahneesti. Virva aikoo palauttaa kunnian Varjoklaaniin, ja tehdä siitä metsän mahtavimman. Eri keinoilla kun hänen isänsä, tosin.
Tylsistyessään huomionhakemiseen, naaras yleensä lompsii ympäri leiriä, kujertelemassa eri kolleille. Virvapennulla on ainutlaatuinen kyky saada kissat kiedottua pikkusormensa ympärille. Naaras pelaa uhkarohkeasti muiden tunteilla, eikä oikein välitä mitä siitä seuraa. Vaikka Virvapentu tekeekin näin, naaras ymmärtää missä viimeinen raja menee. Oikea vaara saa toisinaan naaraan heräämään todellisuuteen. Hauskuus menee vastuun yläpuolelle, ja jos jokin tiukasti kielletty on hauskaa, Virva tietenkin on ensimmäisenä paikalla.
Virvapentu ei ole isin kiltti tyttö, vaan kokee itsensä enemmän päällikön soturina. Naaras ei sinänsä ole hyvä eikä paha, vaan vaihtelee puolia milloin minnekkin. Naaras on siellä missä viihtyy eniten. Virva on erittäin älykäs pelaaja, ja käyttää taitoa kaikkiin; sisariinsa, emoonsa ja jopa isäänsä. Naaras ei saattaa värähtää isänsä toimille joskus, ja uskaltaa väittää vastaan jos tuntee sen tarpeelliseksi. Jos naaraalla on jotain sanottavaa, hän sanoo sen kyllä.
Naaraalle kunnia on tärkeä asia, ja se pitää säilyttää. Siispä sellaisen tappaminen joka ei sitä ansaitse on Virvalle täysin mahdoton teko. Jos kissa on muuten loukkaantunut, Virva ei käy kimppuun. Parantajan kimppuun naaraalle ei tulisi mieleenkään hyökätä. Silti, naaras taistelee Varjoklaanissa isänsä puolella, kunniansa ja maineensa säilyttäen.


Ulkonäkö: Virvatulen turkki on sekoitus kermanväristä ja siniharmaata, erittäin pitkää ja pehmeää karvaa. Naaras on äärimmäisen tyytyväinen turkkiinsa, ja tekeekin kaikkensa pitääkseen sen kunnossa. Kissa ei pelkää ulkomuotonsa likaantumista, mutta pesee kaiken lian huolella pois myöhemmin. Aina.
Naaraan ruumiinrakenne on solakka, mutta sitä ei oikein erota paksun turkin alta. Emoltaan Virva on saanut voimakkaat takajalat, sekä smaragdinvihreät silmät, joita naaras mielellään käyttää kollien iskemisessä.

Klaani: Varjo
Arvo: Pentu
Lyhyt esittely: Virvapentu # Vaalenruskea ja siniharmaa naaras paksulla turkilla ja vihreillä silmillä # Apple

Nimi: Käkipentu (Käenkutsu)
Ikä: Ei vielä yhtään
SKP: Naaras
Luonne: Käkipentu on utelias naaras, joka rakastaa seikkailua. Pieneltä naaraalta puuttuu pelko tyystin, ja se aiheuttaa useita ongelmia. Käkipentu vaan unohtaa pelätä maailmaa, ja muistaa vaan edessä olevan seikkailun. Käkipentu ei ole uhkarohkea, vaan naaras jättää kokonaan vaaran huomioimatta. Pienemmätkin asiat saavat naaraan innostumaan, ja yksi pieni muurahainen voi antaa pennulle tutkittavaa tunneiksi. Käkipennulla on uskomattoman kattava ja hyvä mielikuvitus.
Käkipentu on sosiaalinen, ja pitää muiden kissojen seurasta erittäin paljon. Naaraalla on kykynsä aistia jos joku kissa ei viihdy hänen seurassaan, ja nauttii täysin siemauksin kun on todella joku joka arvostaa hänen seuraansa yhtä paljon kuin hän sen toisen kissan. Käki jakaa ajatuksiaan muiden kanssa, kertoen mielellään tästä maailmasta jossa hän elää. Käkipennun mielestä, kaikki elävät omissa maailmoissaan. Kaikki näkevät maailman erilailla, mutta toiset kissat ovat vain liitetty mukaan.
Naarasta ei kiinnosta klaanielämä juurikaan, vaan Käki haluaisi tutkia ympäröivää maailmaa. Kaikki, siis aivan kaikki, kiinnostaa naarasta. Siitä pienestä muurahaisesta aina puuhun, kaikki saa Käkipennun mielikuvituksen laukkaamaan hullun lailla. Naaraan ainoa syy pysyä klaanissa on hänen perheensä. Käki rakastaa vanhempiaan ja sisariaan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Perhe tulee naaraalle aina ensin. Jopa tuon puolisisaret ovat naaraalle aivan yhtä tärkeitä kuin ne joiden kanssa hän jakaa täyden veren. Käkipennun löytääkin usein roikkumasta joissain puolisisaruksistaan, esittämässä outoja kysymyksiä luonnosta, kaksijaloista, kissoista ja muusta mikä nyt ikinä kiinnostaakaan (kaikki).

Ulkonäkö: Vanhemmiltaan Käkipentu on perinyt harmaansävyisen turkin, sekä siniset silmät. Naaraan silmän sinisuus on syvempää kuin emollaan, jolla on enemmän vaaleansiniset silmät. Pennun kasvoja peittää melkein kuin tummempi harmaa maski. Naaraan tassut ovat pörröiset, pehmeät, ja vitivalkoiset.
Käkipennun turkki ei ole hirveän pitkä, muttei lyhytkään. Sen sijaan, se on hyvin pörröinen, ja naaras on koskiessa melkein sametinpehmeä. Käkipentu on turkistaan hyvin ylpeä; naaras ei kastele tai likaa sitä mielellään. Mutta velvollisuudet kulkevat ennen turkkia.

Klaani: Jokiklaani
Arvo: Pentu
Lyhyt esittely: Käkipentu # Kaunis harmaa naaras mustilla kasvoilla ja sinisillä silmillä # Käkipentu

Nimi: Virhepentu (Virhelaulu)
Ikä: Ei vielä syntynyt
SKP: Naaras

Luonne: Virhepentu on iloinen ja energinen nuori naaras, jota eivät pienet tai vähän suuremmatkaan esteet lannista. Pennun sinnikkyys on uskomattomalla tasolla, eikä tuo luovuta helpolla. Vaikka Virhepentu on pieni - ja samalla altavastaaja monessa asiassa – naaraan yritteliäisyys ja ahkeruus pitää tuota muiden pentujen tason rajalla. Muut pennut saavat naaraan yrittämään kovempaa, leikin muodossa. Virhepentu on äärimmäisen leikkisä, ja piirre katoaa vasta kun kissa huomaa muiden lapsuudenystävien kasvaneen ulos pentumaisista leikeistä. Silti, Virhe rakastaa kaikenlaisia leikkejä. Naaraalla on kuitenkin enemmän tai vähemmän paha tapa muuttaa kaikki vitsiksi.
Muita kissoja saattaa tietyssä vaiheessa ärsyttää naaraan yli-energinen luonne. Virhe suuttuu erittäin harvoin kunnolla, ja kaikki energia puretaan siis positiiviseen käytökseen tai leikkiin. Joissain asioissa Virheen on erittäin vaikea keskittyä, varsinkin jos ympärillä on jotain todella hauskaa (kuten leikki) kesken. Jos naaras on kiinnostunut siitä mihin pitääkin keskittyä, naaras oppii sen hetkessä. Lähinnä siksi, koska Virhe ei lopeta harjoittelua ennen kuin se on opittu.
Naaras on välillä liian hutiloiva. Virhe on niin keskittynyt kaikkeen epä-olennaiseen, että olennainen jää huomaamatta. Hyviä esimerkkejä ovat kuopat, kivet ja puiden juuret, joihin naaraalla on tapana kaatuilla toistuvasti. Ja vaikka Virhe saisi kuinka pahoja ja haukkuvia katseita peräänsä, naaras nousee nauraen ylös ja jatkaa matkaansa.
Virhe ei vihaa Surmaruusua, ei todellakaan. Eikä naaras ole myöskään katkera emonsa kohteluun. Kissa on aina osannut pitää päänsä pystyssä, varsinkin emonsa suhteen. Naaras on määrätietoinen todistamaan arvonsa emolleen, mutta se ei ole Virheen elämäntavoite. Naaraalla ei oikeastaan ole mitään tiettyä päämäärää, Virhe vain nauttii elämästä ja katsoo mihin suuntaan se vie.
Naaras ei ole ikinä piitannut paljoa nimestä minkä Surmaruusu on hänelle antanut. Virhe ei ikinä oikein tajunnut tai pysähtynyt miettimään mitä nimi tarkoittikaan. Naaraalle nimi on yksinkertaisesti nimi nimien joukossa, ja pentu on siitä aivan yhtä ylpeä kuin kuka tahansa muu pentu omastaan.

Ulkonäkö: Virhe on aina ollut pienikokoinen, aikuisten kissojen mielestä ainakin. Naaras on omasta mielestään juuri sopiva. Kissan karkeahkon turkin alla piilee notkea keho, josta uupuu taisteluvoimaa. Sen korvaa moninkertaisesti naaraan kehonhallinta, ja nopeus. Lisäksi naaraan turkin sävy mahdollistaa sopeutumisen ympäristöön. Halutessaan, naaras pystyy piiloutumaan keltä vaan. Tai no, ehkei hyvältä jäljittäjältä.
Naaraan turkin sävy on sekoitus emonsa vaaleaa, ja isänsä tummanruskeaa väriä. Virheen hiekanvärinen turkki on naaraan mielestä loistava väri, koska: ”Kun isommat pennut heittävät minut hiekkaan, turkki ei näytä pölyiseltä!”

Klaani: Varjo
Arvo: Pentu

Lyhyt esittely: Virhepentu # Hiekan värinen naaras vihreillä silmillä # Apple

Muuta:
- Emo Surmaruusu, ja isä Kojoottihammas
- Sisarukset Ohdakepentu, Painajaispentu, ja Hurmepentu
- Sijaisvanhemmat Päivänsäde ja Torahammas/ Yö ja Lasi ;)

Nimi: Sadetassu (Sadeviiksi)
Ikä: 6kk
SKP: Kolli
Luonne: Sadeviiksi on pirteä ja suorapuheinen. Hän antaa kaikille mahdollisuuden eikä suutu erityisen helposti. Suuttuessaan hän kuitenkin osaa olla pitkävihainen. Sadetassulla on hyvin vahva oma tahto ja hän toimii usein niinkuin itse kokee oikeaksi. Joskus nuorella oppilaalla on myös vaikeuksia keskittyä siihen mitä on tekemässä, etenkin jos tekeminen on tylsää.

Ulkonäkö: Sadetassulla on melko lyhyt ja sileä, tummanharmaa karva. Talvisin se on hiukan kylmä, mutta kesäisin mukavan viileä. Tuumiinrakenteeltaan hän on veljensä tavoin melko solakka ja ruumis soveltuu taistelua paremmin metsästykseen. Toisin kuin veljellään, Sadetassulla on melko kirkkaanvihreät silmät. Kuono ja polkuanturat ovat tummat ja kestävät hyvin rosoisia pitnoja. Viikset ovat hiukan tavanomaista pidemmät.
Klaani: Myrskyklaani
Arvo: Oppilas
Mestari:
Lyhyt esittely: Sadetassu # Solakkarakenteinen tummanharmaa kolli, vihreät silmät # Katri
Menneisyys: Syntynyt Myrskyklaaniin Minkkiturkille.
Muuta: (Jotakin mikä ei sovi muihin kohtiin)
- Emo Minkkiturkki
- Veli Kauristassu

Kuva: https://www.youwall.com/wallpapers/201209/green-eyed-cat-wallpaper.jpg

Nimi: Kauristassu (Kauriinjalka)
Ikä: 6 kuuta
SKP: Kolli

Luonne:
Kauristassua on sanottu rohkeaksi mutta jukuripäiseksi, hölmöksi mutta hyväsydämiseksi sekä kunniakkaaksi mutta itseriittoiseksi. Vaaleanruskeasta kollista löytyy paljonkin tahdonvoimaa ja halua, mutta sen valjastaminen oikeanlaiseen käyttöön saattaa kestää hetken aikaa. Kauristassu kun osaa halutessaan olla todella jääräpäinen tapaus, etenkin kun kolli on päättänyt kehittää väittelykykyjään entistä paremmaksi. Hän voi jäädä väittelemään saman kissan kanssa pitkäksikin aikaa, sillä kolli ei tahdo – tai kehtaa – kieltäytyä haasteesta. Tämän takia kollia sanotaan myös rohkeaksi: hän ottaa haasteet vastaan heittäytyen eikä suostu jättämään niitä kesken, oli kyseessä kuinka vaarallinen tapahtuma. Hän on valmis antamaan vaikka henkensä niiden kissojen puolesta, joista hän välittää. Siten kolli on myös hölmö – hän ei aina ajattele asioita kovinkaan selvästi ja tajuaa vasta jälkikäteen, millaiseen sotkuun hän on oikein sekoittunutkaan. Hän tekee sen kuitenkin vain rakkaudesta kissoihin joista hän välittää kaikista eniten. Ja ne keistä hän välittää saavat kollin täyden luottamuksen ja suojeluksen, eikä sitä helpolla menetetä.
Kauristassu on hyväsydämisyydestään huolimatta välillä itsekäs, ja etenkin uusia suhteita muodostaessaan kolli ajattelee etupäässä itseässään ja sitä mitä hyötyjä suhde toisi hänelle. Hän etsii muista hyviä puolia vasta tutustumisen jälkeen jos pitää heitä ystävyyden arvoisina, ja vasta silloin voi alkaa vilpitön suhde, jossa on molemminpuolinen arvostus. Jos hän taas ei tykkää näistä.. Kauristassulta on turha odottaa arvostusta. Jos kyseessä on klaanitoveri, hän kyllä antaa apua välttämättömyyksien edessä vaikka kollin suusta onkin täysin turha odottaa minkäänlaisia kauniita sanoja.

Ulkonäkö:
Kauristassun turkki on väiltään hennon vaaleanruskeaa, jopa hiukan harmahtavaa. Tuon turkin karva on lyhyttä ja pehmeähköä, eikä se sotkeennu juuri koskaan. Mittasuhteiltaan kolli on varsin sopusuhtainen, eikä mikään ruumiinosa pistä sen erityisemmin silmään. Kollin silmät ovat lumoavat, vaalean oliivinvihreät, jotka korostavat tuon valmiiksi komeaa olemusta. Kauristassun korvat sojottavat aina valppaasti ylöspäin kuuntelemista varten, kuin tuo olisi jatkuvasti selvittämässä muiden salaisuuksia. Kollin puhtaanvalkoiset viikset korostavat tuon komeita kasvoja ja vihreitä silmiä.
Ruumiinrakenteeltaan kolli on solakka, muttei kovinkaan lihaksikas. Tämän vuoksi Kauristassu ei ole kovinkaan hyvä lähitaistelussa antamaan kovia iskuja, mutta kyllin vikkelä nappaamaan saaliseläimiä sekä pääsemään nopeassa yllätyshyökkäyksessä niskan päälle tarvittaessa.

Klaani: Myrsky
Arvo: Oppilas(periaatteessa pentu ku saa nimityksen mutta antaa olla…)
(Mestari:) Tulisielu
Lyhyt esittely: Kauristassu # hennon vaaleanruskea kolli, jolla on oliivinvihreät silmät # Pulu

Menneisyys:
Kauristassu syntyi Minkkiturkille yhdessä veljensä kanssa emonsa ollessa vielä varsin nuori. Nuoren kollin elämä pentuna on ollut varsin normaalia siitäkin huolimatta että Myrskyklaanissa on viime aikoina ollut todella hurjia tapahtumia, mm. Tahtomielen pentujen sieppaus ja Varjoklaanin hyökkäys. Kolli vain odottaa innolla sitä päivää, että hän pääsisi oppilaaksi ja myöhemmin soturiksi.

Muuta:
- Minkkiturkin poika, yksi veli

Kauristassu # hennon vaaleanruskea kolli, jolla on oliivinvihreät silmät # Pulu

Nimi: Minkkiturkki
Ikä: 25 kuuta (tuli raskaaksi 15 kuun iässä, toisin sanoen hyvin nuori äiti)
SKP: naaras

Luonne: Minkkiturkki on villikko ja vapaa luonne. Hänen huumorintaju on raikas ja hän vitsailee mielellään. Naaras ei kaihda itsellensä nauramista ja monesti vitsaileekin omasta kärsimättömyydestään ja miltei kevytkenkäisestä asenteesta kolleja kohtaan. Minkkiturkki harvoin on kovin vakava.
Naaraan sydän on kesyttämätön. Hän rakastaa rakastua, muttei asetu aloilleen. Hän ei ole kovin uskollinen, muttei hän sitä peittelekään – jos hän on jonkun kanssa, ei pidä mennä olettamaan, etteikö Minkkiturkilla olisi toisia. Naaraalla on kovin luistava käsitys vain myrskyklaanilaisten kanssa seurustelusta, vaikka välttääkin mitään flirttailua suurempaa vihollisklaanien kanssa. Naaras vain leikittelee pilke silmäkulmassaan. Minkkiturkki on luonteeltaan suora ja rehellinen. Silti hän on yleensä hyvin pidetty. Naaras on hauska, ystävällinen ja huoleton. Se tekee hänen kanssaan olosta helppoa. Minkkiturkki tuleekin toimeen lähes kaikkien kanssa. Hän on itsenäinen, itsevarma ja tietoinen omista kyvyistään. Minkkiturkki ei ole erityisemmin penturakas naaras. Ei pidä erehtyä luulemaan häntä kuitenkaan huonoksi emoksi – Minkkiturkki rakastaa omia pentujaan yli kaiken. Hän ei vain yksinkertaisesti syki samanlaista emollista lämpöä tai jonota leikkimään pentutarhan uusien tulokkaiden kanssa kuten monet muut naaraat. Minkkiturkki on päättäväinen emo, joka kasvattaa pentunsa selkeällä päämäärällä ja lämpimällä voimalla. Siispä naarasta ei parane neuvoa kasvatuksessa – hän ei inhoa mitään muuta enemmän kuin holhousta. Vaikkei Minkkiturkki ole mikään vastuullisin yksilö klaanista, hän nauttii silti oppilaiden koulutuksesta. Eipä naaras ole se luotettavinkaan tapaus, mutta lupauksensa hän pitää (naaras tekee vain lupauksia, jotka kykenee pitää).


Ulkonäkö: Minkkiturkki on nuorekas ja kaunis naaras, jolla on ruskearaidallinen, puolipitkä turkki. Tummanruskeat raidat eivät kuitenkaan erotu selkeästi esimerkiksi selän alueella, joten turkkia voisi kuvailla pikemminkin ruskeankirjavaksi - turkki vivahtelee niin vaalean kuin tummankin ruskeassa. Minkkiturkin silmien keskeltä lähtee valkoinen juova joka levenee hieman nenän yläpuolelle loppuessaan. Juova haarautuu poskea halkovaksi raidaksi, aivan kuin valkoinen karva muodostaisi L kirjaimen Minkkiturkin kasvoille. Minkkiturkilla on myös valkoinen leuka, viikset, vatsa sekä käpälät nilkkoja myöten. Rinnassa on myös valkea laikku. Minkkiturkilla on tumma, rusehtava kuono ja polkuanturat. Keho on atleettinen ja notkea ja askeleet sulavia ja lennokkaita. Pää on leveähkö, mutta kuonon, poskipäät ja suun alue on siro. Naaraan silmät ovat suuret ja keltaiset. Korvat ovat valppaat, päälaki tumma ja viikset pitkät. Turkki on tuulentuivertama, muttei näytä takkuiselta.

Klaani: Myrskyklaani
Arvo: kuingatar (siirtyy soturiksi)
Lyhyt esittely: Minkkiturkki # Kaunis ruskearaidallinen naaras, jolla on keltaiset silmät # Feli
Menneisyys: Minkkiturkilla on myrskyklaanilaiset sukujuuret. Hänen isänsä ja emonsa ovat jo menehtyneet ja koska Minkkiturkki oli lehtikadon pentu, hän syntyi ainokaisena poikueeseensa. Minkkiturkki oli keskiverto oppilas ja suoritti soturikoulutuksensa siinä missä muutkin. Minkkiturkki alkoi tapailla kolleja pian soturiksi tulemisen jälkeen, muttei asettunut aloilleen. Muutaman kerran asiat kuitenkin menivät pitemmälle ja eipä aikaakaan kun Minkkiturkki huomasi olevansa tiineenä. Aluksi naaras oli järkyttynyt, mutta alkushokin jälkeen hän ilahtui. Kun pennut syntyivät, Minkkiturkki oli onnensa kukkuloilla.
Muuta:
- Kaksi poikaa

Ja tietysti unohdin jotain...

Ulkonäköön vielä lisäys että:

Turkki on laadultaan hieman karkea, joten se kestää hyvin säätä.

Nimi: Kojoottihammas
Ikä: 37 kuuta
SKP: kolli

Luonne: Kojoottihammas saa lähes poikkeuksetta muiden olon seurassaan epämukavaksi. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili – no, Kojootin silmät kertovat paljon. Hänen kolkosta katseesta näkee, että jokin on pahasti pielessä kissan pään sisällä. Jokin on vinossa. Kojoottihampaalla tosiaan ei ole kaikki mutterit rattaissa. Kojoottihammas on kärsinyt sen verran vakavaa pahoinpitelyä pentuna, että kollin fyysiset ja psyykkiset vammat ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa. Otsalohkon vahingoittuminen on saanut aikaan ontuvan empatiakyvyn ja lievenneet estot. Tästä johtuen Kojoottihammas on röyhkeä ja häikäilemätön. Hän ei erota miksi on raukkamaista hyökätä vanhojen, sairaiden ja heikkojen kimppuun, mutta kuitenkin taistelu ja itsensä suojelu muiden klaanien sotureilta on hyväksyttävää. Hän ei näe mitä eroa on pennun tappamisessa ja aikuisen tappamisessa. Joka tapauksessa toisia satutetaan, joka tapauksessa menetetään henki. Hän ei myöskään pysty tai halua kontrolloida itseään naaraiden seurassa vaan katsoo aina liian pitkään ja tunkeilevasti toista. Kojoottihammas ei ole kykeneväinen tuntemaan suuresti häpeää tai syyllisyyttä teoistaan. Hänelle käsitys omatunnosta on lievänlainen, mikä on varmaan osasyy miksi kolli on niin häijy ja julma. Kojoottihammasta ei pidä kuitenkaan erehtyä luulemaan tyhmäksi – hänen järjen juoksunsa on nopeaa ja strategia taistelusta arvaamatonta sekä tehokasta. Kojoottihammas on looginen ja älykäs, jonka takia hän on Murhatähden mieleen – veitsenterävä järki, omatunnon puute ja tunnekylmyys on Murhatähdelle kuin pyhä kolminaisuus.
Kojoottihammas kokee välillä tajunnan sumentumisia ja muistinmenetyksiä, jolloin hän ei välttämättä muista joitakin pätkiä keskusteluista. Joskus hän kadottaa kokonaisia tapahtumia muististaan ja unohtaa esimerkiksi tavanneen kissan, jonka on tuntenut vuosia. Muistin sumentuminen johtunee hänen aikaisemmasta pahoinpitelystä ja todennäköisesti vahingoittuneista aivoradoista hippokampuksessa. Kojoottihampaan silmissä pimetessä, hän on kaikista heikoimmillaan – joskus hänelle esiintyy vakavia kohtauksia, jolloin hänen raajansa sätkii ja suu vaahtoaa, joskus hän tuntee kävelevänsä hetken kuin usvaverhossa, jolloin hän näkee hämäriä, utuisia hahmoja ja kuulee vääristyneitä ääniä. Kojoottihammas on hyvin tottunut näihin, koska on kestänyt niitä läpi elämänsä – nämäkin ovat aivovaurioiden tulosta, jota pentuna pahoinpitely aiheutti. Silti välillä ovat pelottavia kokemuksia, koska ei ole epätavallista, että hän tuntee pahan läsnäolon, jonkun kuristavan häntä tai sen petollisen kaksijalan ja hänen kengänkärkensä kun se uppoutuu liiankin tutulla tavalla hänen kylkeensä... Tästä Kojoottihammas ei kerro kuitenkaan, koska se on hänen ainoita pelkojaan, niin syvälle juurtunutta kauhua, että vain sen lausuminen tuntuu herättävän hirviön, jonka hän vain pystyy nähdä.
Kojoottihammas on hyvin oikukas persoona ja monisyinen luonteeltaan. Hänessä on niin valopilkkuja kuin synkkää pimeyttä. Kojoottihammas on kärsinyt paljon, mutta kätkee sen sisälleen. Hän kätkee myös hyvyydenkin rippeet itseensä. Hänen pelkonsa, hyvyytensä ja pahuutensa pulpahtelee kuitenkin vuorollaan pintaa. Kojoottihammas on epäluotettava ja arvaamaton, mutta kenties hänen täydellinen tuomitseminen on epäreilua. Hänestä voi muovata niin hyvää kuin pahaa, ja se riippuu ympäristössä olevien kissojen lempeydestä ja julmuudesta mihin suuntaan vaaka kallistuu. Voi olla kuitenkin yllättävää, että lempeiksi luonnehdittavat kissat johtavat hänet todennäköisemmin pimeyteen – monilla on paha tapa tuomita kissoja kannen perusteella – kuin Murhatähden lempeys. Murhatähtikin nimittäin – uskoi sen tai ei – osoitti lempeyttä yhteiskunnan hyljeksimää kohtaan, joka oli menettänyt niin läheisensä kuin järkensäkin. Murhatähti kuitenkaan – ei niin yllättävästi – saa näin Kojoottihampaan käyttöönsä julmaan armeijaansa.

Ulkonäkö: Kojoottihammas on suurikokoinen kolli, jolla on ruskeakirjava turkki. Karvan väri vaihtelee muutamasta vaaleanruskeasta kohdasta tummempiin, miltei mustaan sävyihin. Kojoottihampaan niska, korvat ja lavat ovat kokonaan mustat. Soturin otsassa on muutama pikimusta juova, mutta ne eivät ole kovin helposti huomattavissa tummanruskeaa pohjakarvaa vasten. Kojoottihampaan niskan turkki on silkkisen pehmeää, mutta muualta turkki on karheaa, sään ja ympäristön retuuttamaa. Kojoottihampaalla onkin sotkuinen ja melko takkuinen turkki, eikä kolli tee suurta yritystä edes sen siistimiseksi. Hän pitää sen vain siinä kunnossa, että se pitää hyvin säätä, vettä ja tuulta, eikä ole ihan täysin ruokoton.
Kojoottihampaalla on lukuisia arpia sotkuisen turkkinsa seasta. Ne halkovat kollin jalkoja, häntää, selkää, kylkiä, vatsaa, kurkkua... Niitä risteilee kaikkialla. Lähes kaikki niistä kuitenkin peittyvät tiheän turkin alle, eikä kaikki Kojoottihampaan vammat edes ole näkyvänä arpina. Kuljettaessaan tassua vasten hänen vasenta kylkeään, voi tuntea muutaman kylkiluiden kohdalla kohoumia ja rosoisuutta ihon alla. Ne ovat entisiä murtumia. Päässä on myös samanlaisia ruhjeita – toinen vasemmalla ohimolla ja toinen oikean korvan takana -, jotka voi tuntea turkin alta. Oikeassa etujalassa on myös vanha murtuma, jonka voi tuntea. Se on hirvittävän kivulias kohta, jos siihen puree taistelussa, joten entinen kujakissa ei kerro siitä koskaan kenellekään ja varjelee sitä tarkkaan taisteluissa. Kojoottihammas ei olisi selvinnyt jokaisesta vammastaan jos ei olisi välillä ollut eläinlääkärissä. Hänet on muutamia kertoja pelastettu varmalta kuolemalta ja yritetty sijoittaa uuteen kaksijalkalaan, mutta Kojoottihammas on karannut aina tarpeeksi parannuttuaan – onnettarella on ollut monesti näissä tilanteissa tassunsa pelissä. Kojootin häkki unohdettiin kerran auki ja toisen kerran taas kaksijalat erehtyivät nostamaan Kojoottihampaan häkistään heidän etupihalla... Yksi terävä raapaisu ja verta vuotava kaksijalka pudotti sähäkän kissan maahan, milloin se karkasi silmänräpäyksessä.
Kojoottihampaalla on vahva leuka ja rusentavan kova purema. Hänellä on valkoiset viikset ja oranssiruskea kuono. Polkuanturat ovat mustat ja häntä on tuuhea. Kojoottihampaan silmät ovat samean oranssin väriset, taipuen hieman rusehtavaan sävyyn. Ne voisi luonnehtia kolkoiksi ja pahaenteiseksi, ja etenkin läheltä niiden katse on epämiellyttävän läpitunkeva. Kojoottihampaan takajalat ovat suuret ja voimakkaat, ja hän on rakenteeltaan roteva. Suuri koko on etu taistelukentällä, mutta hän ei ole kovin nopea juoksija. Varjoklaanin väijytystaktiikat ja vaaniminen soveltuvat hänelle erinomaisesti. Kojoottihammas pystyy loikata pitkälle vahvojen takajalkojensa ansiosta ja hänellä on voimakas potku.

Klaani: Varjo
Arvo: soturi


Lyhyt esittely: Kojoottihammas # Ruskeankirjava kolli, jolla on epämiellyttävät, sameanoranssit silmät # Feli

Menneisyys: Kojoottihammas syntyi alun perin kotikisuksi. Hänellä ei kuitenkaan ollut helpot oltavat, niin kuin kotikisujen elämältä yleensä saattaa odottaa - ehei. Kaksijalat potkivat omistamiaan kissoja ja suurin osa hänen sisaruksistaan menehtyi ennen kuin Kojoottihammas ja hänen perheensä karkasivat kadulle. Kojoottihammas, silloin vielä Kojootti, erkaantui pian riitojen takia sisaruksistaan ja emostaan ja alkoi elää yksin rankkaa kujakissan elämää. Hän vietti niin lukuisia kuita, kunnes vain muutama kuu sitten törmäsi kissaan nimeltä Piikkimieli. Hän ehdotti kollille tarjousta, josta oli liian vastustamaton kieltäytyä. Kojoottihammas päätti suostua ja pian sen jälkeen kun Piikkimielestä tuli Murhatähti hänet nimitettiin Varjoklaanin soturiksi.

Muuta:
x pelkää kaksijalkoja
x vihaa jos joku pilkkaa hänen kotikisu juurista, eikä säästele kynsiään toisen hiljentämiseksi
x näkee paljon painajaisia